*

Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Pseudoliberaali piispaehdokas

Teemu Laajasalo on televisiosta tuttu karismaattinen esiintyjä. Nuorekas mies jolla on liberaali maine. Paino on sanalla maine. Helsingin Sanomat taustoittikin asiaa siten, että nostettin esiin se, että hän on itse asiassa monissa asioissa hyvinkin konservatiivinen. "Yksi vaaliasetelmiin perehtyneistä asiantuntijoista on kirkkohistorian dosentti Mikko Malkavaara. Laajasalon tukijoukoissa on Malkavaaran mukaan merkittävästi ”tunnettuja helsinkiläisiä konservatiivipappeja”. Laajasalo ei kiistä havaintoa. Laajasalo edustaa Malkavaaran mukaan ”liberaalia linjaa avioliittokysymyksessä” vaikka on muuten ”vanhan paradigman mies”." Tämä on tarpeen sillä Irja Askolan jäädessä eläkkeelle Laajasalo on ilmoittautunut ehdokkaaksi. 

Laajasalon kohdalla liberaaliutta korostaa se, että hän kirjoitti pro gradun seksuaalifantasioista ja tohtoriksi aiheenaan seksuaalisuus lukion oppikirjoissa. Hän on puolustanut seksuaalivähemmistöjä, joka tietenkin usein liitetään symboliseksi liberaaliudeksi. Lisäksi koomikot tulkitaan usein liberaaleimmiksi kuin mitä he ovatkaan. Hän on moittinut ateisteja siitä että he "vastustavat monikulttuurisuutta" ja ovat "uudenlaista fundamentalismia".

Laajasalon mielipiteitä ja näkemyksiä lukiessa takaa paistaa toki se, että hän todella on konservatiivinen. Teemu Laajasalo esimerkiksi kirjoitti 3.1.2011 siitä että "Kirkon liberaalisiipi on suvaitsematon". Tarkemmin hänen näkemyksiinsä tutustuessa vastaan tuleekin pluralismi. Joka taas on se näkemys jota esimerkiksi maineeltaan konservatiivinen Tapio Puolimatka kannattaa. (Puolimatkankin kohdalla paino on jossain määrin sanalla maine.) Laajasalo kannattaa ns. sovittua erilaisuutta. Ja tässä hän on painottanut erityisesti konservatiivien lupaa olla kirkossa.

Samanlainen fundamentalismi on samanarvoisempaa kuin toisenlainen fundamentalismi.

Tämä kaikki on mielenkiintoista koska ateismi on Laajasalosta "erilaista fundamentalismia" mutta hän on kovasti vastustamassa ja väheksymässä tätä sovittua erilaisuutta. Mutta toisaaalta ne "samanlaiset fundamentalistit" ovat hyvinkin Laajasalon skenessä. Tässä kohden hän on hieman kuten toinen kirkon koomikkopappi, Jaakko Heinimäki. Molemmat heistä ovat usein aika häijyjä ja suvaitsemattomia ateisteja kohtaan. Laajasalon ja Heinimäen ero on tosin siinä että hän ymmärtää välttää tätä aihetta. Laajasalo taas ei. (Onkin jossain määrin ongelmallilsta että ihmiset usein intoutuvat vastustamaan kovinkin ahkerasti. Tällöin asennevamman vakavuus korostuu. Hankamäen suorittama välttely on tässä mielessä harvinaista ja arvokasta. Ja tässä kohden olen esimerkiksi itse Laajasalon kaltainen.)

Esimerkiksi Laajasalo saattaa sanoa aivan suoraan, että vapaa-ajattelijoiden tempaukset ovat "pikkusievää ja kiusallista jostain paitsi jääneiden nynneröiden piipitystä". Tässä ei ole tietenkään perustalla mitään kaunista jossa yritettäisiin tarttua siitä että jostain olisi jääty paitsi. Tämän asenteen takana onkin se, että jos nyt pois jäävä Irja Askola on myrkkyä monelle konservatiiville, on moni tietämäni eteläsuomalainen etääntynyt kirkosta siksi että Laajasalo koetaan erityisen vastenmieliseksi ja ällöksi. Hänen "räväkkyytensä" onkin monesti sitä että hän osaa "sivistyneesti" kutsua vastustajiaan kivoilla halveksivilla nimityksillä. Näitä on kätevää ja sivistynyttä käyttää argumentinkorvikkeena. (Laajasalosta saisikin kätevän piispan. Viestit voisivat olla samanlaisia kuin Donald Trumpilla. Tosin ilman työpaikkojen rakentamista.)

Takana onkin jännittävästi ajatukset koulutuksesta, koulusta ja kulttuurista.

Kun lähestytään asiaa, voitaisiin katsoa sitä että kasvatus on aina vallankäyttöä. "Laajasalo painottaa, että kasvatus on vahvaa vallankäyttöä, jonka taustana on käsitys hyvästä, todesta ja kauniista. Vallankäyttö ja jokin ihanne taustoittavat aina kasvatusta, vaikka kasvatuksen muotoilisi kuinka pehmeäksi tahansa." Kun hän puhuu käänteisestä fundamentalismista, hän tosiasiassa puuttuu lähinnä siihen kuka kasvattaa ja että hän itse on siinä joukossa jonka vanhaa paradigmaa opetetaan. Näin ollen vapaa-ajattelijoiden kutsuminen fundamentalismiksi palveleekin sitä että näin saadaan leimattua tietyt fundamentalistit niin että häntä tukevat konservatiivit sitten voivat jatkaa entiseen tapaansa.

Tämä palautuu myös kirkossa suosittuun neutraaliusharhakeskusteluun. (On muuten jännittävää miten normaalit ihmiset arjessa puhuvat asioista hieman eri tavalla. Ja miten kirkossa on luotu tälläinen paradigma joka on aika kaukana siitä miten moni uskova kokee uskonnollisen toiminnan.) Ja tämän takana on kaksoisstandardi. Joka on selitettävissä juuri sillä, että fundamentalismiksi kutsuminen ei ole fundamentalismin vastustamista vaan sitä että "toisenlaisia fundamentalisteja" halutaan rajoittaa kun taas "samanlaisilla fundamentalisteilla" on lupa olla mukana "sovitussa erimielisyydessä".

Ja tästä kaksoisstandardista löytyy mainio esimerkki. Laajasalo väitteli taannoin televisiossa. Tapauksesta on olemassa erilaisia tallenteita. Teemu Laajasalo ja Robert Brotherus "riitelivät". Sitä oli hauskaa seurata. Molemmat ovat tunnetusti ns. "vaikeita keskustelijoita". (Tai oikeastaan vaikeita ihmisiä joiden asenteet.. No, minä en tässä asiassa voi liikaa moittia muita ihmisiä, kun en itsekään onnistu tässä. Tosin minä en mene vastuutehtäviin ja tunge itseäni viestimiin. Ihan siksi että minä sentään tiedostan että se ei ole oikea paikka tunkea asennevammojani. Tämä itse asiassa tarkemmin miettien tekee minusta molempia em. ihmisiä paremman.) Omalla kohdallani Brotherus edustaa sellaista uskonnottomuuden kantaa joka vaikuttaa kannaltani hyvin triviaalilta. Sellaiselta jossa puhutaan oikeuksista mutta näkökulmasta jossa ei ole ehkä kenties ns. koettu mitään.

Tämä on sinänsä ihmeellistä että Laajasalo on tässä mielessä käytännönläheisempi. Vaikka hän tuossa videossa yllä itse asiassa korostaakin pelkästään lakiin perustuvaa lähestymistapaa. Sellaista jossa ongelmissa pitäisi "mennä raastupaan". Eli jossa nykytilassa "ketään ei vainota". Tämä on omituista koska ensinnäkin raastupa on rikkeen keveyteen nähden aika rankka tapa ratkaista kaikki vieläkin esiin putkahtavat ongelmat. Ja toisaalta opettajia ei haasteta mihinkään rikosoikeuteen ja sanktiot ovat pieniä. Ja koska Laajasalo ei ole omakohtaisesti koskaan törmännyt näihin rikkomistilanteisiin hän ei välttämättä osaa tiedostaa sitä että sääntöjä rikkonut opettaja mielellään kiemurtelee vastuusta kiistämällä mitään edes tapahtuneen. Ja ilman tallenteita tilanteesta se redusoituu sana vastaan sana tilanteeksi. Kiinnijäämisen riski on pieni, sanktion mahdollisuus vielä pienempi. On selvää että tilannetta käytetään hyväksi jos motivaattorina on viattomain pakanain lasten sielujen pelastaminen Taivaaseen. Laajasalon systeemi on vähän kuin ihmisellä joka sanoo että ketään yhteiskunnassa ei pahoinpidellä lain määritelmissä puitteissa koska se on laitonta. ; Lausunto on joko täysin epätosi tai triviaalilla tavalla tosi. Molemmissa tapauksissa se on tampioutta.

Laajasalo pelaa kaksilla korteilla.

Itseäni tuossa keskustelussa ihmetyttää enemmän Laajasalon erikoinen suhtautuminen neutraaliuteen. Hän viittaa aluksi tutkimuksiin joissa korostetaan että indoktrinaatio tai "aivopesu" tapahtuisi nimenomaan niissä konteksteissa joita myydään neutraalina. Ja että nämä opettavat vallitsevaan järjestelmään. Ja että vallitsevan järjestelmän kritiikki on tärkeää jotta saadaan äänioikeus naisille (mutta ei missään nimessä tietenkään Brotheruksen ajamia vapauksia uskonnosta). Otetaan tämä muistiin.

Kristinusko ja kristillinen opetus tässä kontekstissa ihmetyttävät hieman. Tässä kohden hänet olisi mielestäni hupaisaa laittaa Laajasalo keskustelemaan Weberistä. Sillä Weberin maailmassa juuri uskonto ja sen instituutiot ovat niitä yhteiskunnan vallitsevan tilan ylläpitäjiä ja jatkajia. Ilman uskontoa systeemi "romahtaa". Tässä mielessä Laajasalon "kritikointinäkökulma" eroaa esimerkiksi Martti Muukkosen kovasti ajamasta "uskonrakenteiden rikkojat yhteiskunnan eettisinä vapaamatkustajina" -asenteesta. Otetaan tämä muistiin jatkoa varten.

Lisäksi Laajasalon viittaus tutkimuksiin on jotain joka on siitä erikoista että hän esittää niitä kuin ne olisivat neutraaleja. Tässä voi syntyä erikoisia jännitteitä. Kenties tästä on tie ulos niin että vakaumusasiat eivät ole neutraaleja mutta tutkimus voi sellaista olla. Ottakaamme tämä vaihtoehto muistiin myöhempää tarkastelua varten.

Sitten Laajasalo nappaa seuraavan vaihteen päälle. Hän siirtyy puhumaan uskonnonopetuksen sijasta yleisestä uskontokulttuurista. Hän selittää että laissa on kivasti kirjattu että mikä on ja ei ole uskonnonharjoittamista. Että missä yhteydessä saa ja ei saa laulaa virsiä. Tämä on suoraan pykälissä eikä se ole hartaudenharjoittamista. Se on osa kulttuuria. Pistäkäämme tämä muistiin.

Nyt kaivakaamme muistejamme. Laajasalo vaihtaa näkökulmaa lennosta. On yhdet säännöt silloin kun puhutaan uskonnonopetuksesta tai ET:stä. (Joka ei ole neutraalia, kuten Laajasalo opettaa. Ja puhuu siitä miten lain kirjainta ei ilmeisesti koskaan rikota kun yleisesti uskontoa opettavat ja vakaumukselliset kristityt kertovat asioita ET:n tunneilla.)

Virret on määritelty laissa joka tekee niistä neutraaleja. Eli ei-vakaumuksellisia. Muualla neutraalina esittäminen on indoktrinaation pahinta juurta joka opettaa vakiintuneeseen järjestelmään. ("Perinne" on hieno sana mainita juuri tähän kohtaan, koska se ritualisoi tiivistyneitä vallitsevia asenteita ja arvoja.) Mutta uskonrituaalit koulussa ja yhteistilaisuuksissa ovat aivan eri asia. Ne ovat neutraali. Ne ovat hyvä. Ne eivät voi olla indoktrinaatiota koska ne ovat neutraaleja.

Itse näkisin että ainut keino kiertää tämä olisi kaivaa muistista se että vakaumusasioihin olikin se neutraali keino joka kelpasi Laajasalolle. Eli ne tutkimusmenetelmät. Entä jos uskonnonopetus muutettaisiinkin uskontotiedoksi joka toimisi jonain josta voisi sellaisenaan mennä yliopistoon harrastamaan uskontotiedettä. Tai voisi opetella vaikka sitä argumentaatioanalyysiä jossa selviää miten maailmankuvallisia sidoksia dekonstruoidaan kaikesta. (Mikä Laajasalon tutkimusmetodin lähtökohta sitten olikaan.) Tämän on voitava onnistua tai muuten joku voisi kyseenalaistaa sen että Laajasalon tutkimus olisi neutraali asiapitoinen fakta keskusteluun.

Laajasalon perustelurakenne onkin sisäisesti inkoherentti. Tämänlainen tilanne jossa perustelujärjestelmää vaihdetaan aina tilanteen mukaan kutsutaan domeenispesifisyydeksi. ; Siinä yhden kohdan argumentit ja perustelut muistetaan aina mutta ne unohtuvat toisessa kontekstissa. Ja tämä unohtuminen/puuttuminen johtaa siihen että muuten ilmitulevat ristiriidat jäävät esilletulematta. Tämänlainen on tavallista erilaisissa ideologioissa jotka harrastavat epäneutraaliuden lisäksi puutteellista älyllistä rehellisyyttä. Sellaiselle jolle kaksoisstandardit ovat aivan kelvollinen juttu. Ideologiaan fiksoituneiden kulttilaisten, torvien ja nuijien juttu. (Näiden sanojen ääneensanominen ei ole asiatonta koska eivät ne olleet sitä Laajasalonkaan suusta.)

TL;DR

Laajasalo puhuu neutraaliudesta ja sen puutteesta. Mutta itse hän kyllä itsekään neutraali ole. Hän edustaakin tässä mielessä "outoa fundamentalismia". Sellaista joka ei ole rehellisesti äksyä kuten perinteinen fundamentalismi vaan sellaista kieroilevapaa ja liberaalimmalta vaikuttavaa pluralismin kaapuun kääriytynyttä konservativismia.

Ensin hän haukkuu ensin Brotheruksen tuottamaa näkemystä sellaiseksi joka tuottaa nuijia ihmisiä. Mutta sitten kun ranska ei olekaan nuijamaa vaan sivistysmaa hän tekee ns. red herringin ja siirtää aiheen nuijuudesta siihen että ranskassa katoliset kirkot pärjäväät parhaiten. (Kas tästä Lutherin haamu tykkää!) Ranskassa olevien katolisten kirkkojen opetusmenetelmät ja kuritusmenetelmät Suomeen saman tien! Mutta Laajasalon lausunto olikin inkonsistentti.

Itseäni huvittaisi tosin se, että sen pohjalta voitaisiin kuitenkin kenties rakentaa uskontosysteemi jossa olisi radikaali ydin : Ateistien lapset laitettaisiin evankelisluterilaiseen oppiin ja kristittyjen lapset ET:seen. Se itse asiassa viehättäisi!

Itse tietenkin haluaisin silti tietää mikä on se sovittu erimielisyys jossa minua ei rajoiteta vain sillä että joku keksii että minua voisi agnostikkona ja antisekulaarina kutsua vaikka toistaitoiseksi tai erikoisuudentavoittelevaiseksi fundamentalistiksi.... Että missä on se tila minulle? Vai edustaako Laajasalo sittenkin mukasuvaitsevaisuutta jossa ollaan suvaitsemattomia vaikka teeskennellään monikulttuurista? Siltä se ainakin täältä puusta katsoen näyttää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Laajasalolla näyttää olevan laaja tuki helsingissä. Häntä pidetään uudistusmielisenä.

Muistaakseni hän sanoi jotain siihen suuntaan, että kirkon pitää pysyä kasassa, ajassa ja noudattaa raamatun sanaa. Lienee hankala tehtävä ja ihan kirjaimellisesti tulkittuna mahdoton. Ristiriitoja herättää varmasti sanassa ja ajassa pysyminen samaan aikaan. Mutta kuten tuossa ylhäällä kirjoitit hän edustaa kantaa, jossa tietyt erimielisyydet sallittaisiin.

EVL kirkko ja muut uskonnota löytävät toisensa kyllä siitä, että kaikille on eduski uskonnon vahva asema kouluissa ja yhteiskunnassa. Tuskin samaa asemaa eli verotusoikeutta sentään muille kuin nykyisin systeemiin kuulville halutaan antaa.

Itse olen eronnut kirkosta. Mutta muutamia aktiivisia ja kovin sanassa pysyviä henkilöitä tunnen. Eipä heitä helposti kasassa pidetä. Niitä taas joita uskonto ei kiinnosta, siis tuntemiani tapakristittyjä eroaa jatkuvasti kirkosta. Heille on ihan yhdentekevää mitä laajasalo tai joku muu paasaa. Kirkollisveron välttäminen riittää syyski lähteä.

Tuo väittely oli vastenmielistä katsottavaa. Laajasalo oli siinä akressivisempi ja tuli mieleen joku tv-pastori.
Laajasalo ei kyllä väittelyn perusteella kovin moniarvoiselta vaikuta
Lapset pitävät uskonnopetukseta jäi mieleeni. Totta, minäkin pidin. Hyviä ja kivoja tarinoita oman muistini mukaan. Vähän kuin satuja.

"Kun lähestytään asiaa, voitaisiin katsoa sitä että kasvatus on aina vallankäyttöä"
"Kasvatustieteen tohtori Teemu Laajasalo katsoo kasvatusta laajasti. Hänestä kasvatus kertoo sen, mitä me itse olemme, miksi olemme juuri sitä, kuka meidät on kasvattanut ja niin edelleen. Ja jos katsomme eteenpäin ja mietimme maailman muuttamista johonkin suuntaan, siinäkin ykkösväline on kasvatus."

Kuka saa kasvattaa? Ainakin tuntuu siltä, että vanhempia pidetään nykyään epäilyttävinä kasvattajina ja heidän tekimisiinsä halutaan puuttua. Kaikki lapset halutaan mahdollisimman aikaisin yhteiskunnan kasvatuksen piiriin. Onhan siinä hyvääkin. Kyllä sekin hiukan epäilyttää. Meillä täällä pohjolan perukoilla kun ei juuri ole valinnanvapautta kasvattajien suhteen. Jotain pientä. Pari uskonnollista opinahjoa ja steinner juttuja. Taviksille ei ole juuri valinnavaraa. Sitä on otettava mitä annetaan.
.
Laajasalo ei kyllä väittelyn perusteella kovin moniarvoiselta vaikuta

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Alustuksessa kiinnosti eniten freudilainen lipsahdus, jossa Heinimäestä tuli yhtäkkiä Hankamäki.

Kirkon asioista en ole kummemmin kiinnostunut, mutta jos voisin jotenkin vaikuttaa kyseisen instituution pystyssä pysymiseen, pyrkisin ehkä, hieman laiskasti ja asiaan keskittymättä, kaatamaan sen.

Hankamäki vakavasti otettavan lehden päätoimittajana epäilemättä nopeuttaisi kaatamista. Samoilla rauhallista kehitystä puoltavilla perusteilla, joilla olisin pitänyt Clintonin valintaa parempana kuin Trumpin, pidän kuitenkin parempana, että päätoimittajana on Heinimäki kuin Hankamäki. Ehkä Heinimäki olisi hyvä piispakin.

Laajasalo tuo mieleen kollegamme Mikael Torpan.

Äänioikeuttahan minulla näissä asioissa ei ole.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Freudilainen lipsahdus korjattu. (Oops, I accidentally my mother.)

Toimituksen poiminnat