Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Pragmatismi vai kompensaatio?

  • Meillä ei lasketa, mutta tulkaa hakemaan!
    Meillä ei lasketa, mutta tulkaa hakemaan!

Tuttavani oli taloudellisissa vaikeuksissa. Syynä on se, että nykyajan työttömyyskorvaus ei tunnu elävän maailmassa jossa ihmisillä on muitakin kuluja kuin vuokra. Tähän normaaliin sometuskailuun ilmestyi perin juurin erikoista kommentointia. Innokas kertoi, että "mä en tykkää siitä että ihmiset valittaa vaikka saa ilmaista rahaa. Monessa maassa ei ole sosiaaliturvaa ollenkaan". Tätä sävytettiin eettisellä teorialla "ite nään sosiaaliturvan bonuksena" Mukana oli myös kehoitus "vedä ittes jojoon".

En pidä tämänlaisista ihmisistä. On erityistä hienoutta kun ihminen pyytää toista tekemään itsemurhan rahaongelmien vuoksi. Ja olettaa tämän jälkeen, että hänen näkemyksensä etiikasta - esimerkiksi siitä onko hänestä "sosiaaliturva bonus" vai ei - painaisi jotain jossain jonain perusteluna. Ja se, että käyttää "mä en tykkää" -tyylistä banaalisuomea ei ainakaan auta luomaan parempaa kuvaa ihmisen muustakaan kognitiosta.

Muistutinkin että tosiasiassa kun katsotaan montaa maata ja historiaa niin moni asia on toisin. Se, että jokin on toisin ei ole kovin vahva argumentti. Tai jos on niin kommentoija itse on pulassa. Kivaa että yhteiskunnassamme on niin suvaitsevainen ilmapiiri ja lainsäädäntö että kaiken maailman psykopaatteja ei vaan saisi haastaa kaksintaisteluun ja tappaa. Kuten vanhoina aikoina. Monien "poliittisesta korrektiudesta" valittavien tulisikin muistaa että heidän itsensä hengittämisoikeus on jossain määrin "vain bonus". Eivätkä he tavallaan osaa olla kiitollisia. Itselleni ei tulisi mieleenkään moittia suomen oikeusjärjestelmää ja yksilönsuojaa. Se kun pitää minut ja tuon jojoonvetämissomeilijan elossa, Olen sillä lailla naurettava pehmo. Ja lisäksi - tai ennen kaikkea - olen sen verran egoistinen, että en halua taistella kaksintaistelua kuolemaan monta kertaa vuorokaudessa.

Tästä huolimatta katson oikeudekseni nillittää jostain abstraktista oikeudesta, "sananvapaudesta", joka ei edes toteudu valtaosassa maailmaa edes sillä tasolla kuin maassamme. Ja samaa tekevät kyllä monet poliittista korrektiutta vihaavat ja "kulttuurimarxismi" -termiä yliviljelevät suun kautta huohottavain kansanosaa edustavat ihmisetkin. Ja miksipäs eivät sanoisi. Sillä "muualla on huonommin" ei ole tosiasiassa mikään kovin vakuuttava argumentti. Kehitämme maatamme paremmaksi, emme kisaa huonompien maiden kanssa huonoudesta.

Taustalla on kuitenkin syvempikin keskusteluteema.

Taakse voidaan nähdä toisenlainen erimielisyys. Voidaan nimittäin nähdä että useille sosiaaliturva ja muut vastaavat asiat ovat ehdollisia tietyistä syistä. Taustalla on ajatus ansaitsemisesta tai potentiaalisesta ansaitsemisesta. Toisin sanoen työttömyyskorvauksen idea on se, että ihminen maksaa työtä tehdessään veroa ja tätä käytetään ikään kuin "vakuutusmaksuna" jos hän sattuukin jäämään työttömäksi. Työttömyyskorvauksen taakse nähdään siis joko ajatus entisistä jo tehdyistä ansioista tai ajatus siitä että tulevaisuudessa kykenee tuottamaan ansioita niin että yhteiskunta hyötyy. Näin työtöntä kannattaa elättää, kyseessä on investointi joka maksaa itsensä takaisin sitten kun työtön pääsee taas jaloilleen ja alkaa maksamaan veroja. (Tai vähintään tämä toimii tilastollisesti jos ei jokaisen yksilön kohdalla toteudukaan.)

Voidaankin nähdä että tässä on vahva ansaitsemisen teema. Tätä vastaan asetetaan usein absoluuttinen ihmisarvo. Tämä on monesta suosittu ja hyveellinen ajatus. Tässä sosiaaliturvaa annetaan jotta ihmiset tulisivat toimeen ilman työtä. Ihmisiä elätetään jotta he eläisivät. Jos ihmisyys on arvokas asia ja absoluuttisesti arvokas, ei raha ole tällöin jokin jota olisi eettisesti sopivaa edes miettiä. Jos ihmisen arvo on ääretön, hänen pelastamisensa on perusteltavissa vaikka tästä tulisikin tappiota valtion kassaan. ; Tässä mallissa eläkemummo joka ei ole elämänsä aikana tienannut voi ansaita sairaalahoitonsa vaikka hän todennäköisesti ei työllisty ja tuota veroilla rahoja takaisin. Tässä mielessä voidaankin huomata missä asioissa harjoitetaan ehdollista ja ehdotonta auttamista. Nämä voidaan liittää suoraan siihen onko ihminen konsistentisti absoluuttisen ihmisarvon puolesta tai vastaan.

Mutta ei kukaan taida oikeasti noudattaa absoluuttista ihmisarvoa koherentisti ja laajasti.

Tässä mielessä kysymykset ovat tietenkin hankalia ; Rehellisesti sanoen en ole tavannut vielä tahoa joka oikeasti noudattaisi absoluuttista ihmisarvoa kovinkaan pitkälle. Jopa kristinuskossa jokainen on arvokas mutta pelastumisella on ehto, oikea vakaumus.

Tästä hyvän kuvan saa lukemalla Jukka Hankamäkeä. Hankamäen sinällään mielenkiintoinen blogauksensa abortista on kiehtova. Siinä on toki joitain hyvin helposti spotattavia virheitä, mutta ne ovat sentään kiinnostavia virheitä. (Hankamäen tekstit muuten kertovat että omat tekstini eivät ole liian pitkiä tai vaikeita tai sivistyssanoilla leikkiviä. Näistä moittivat ihmiset eivät vaan jaksa panostaa jos se ns. "ei rapsuta heidän korvasyyhyään". Hän mutkistaa silloinkin kun voisi suoristaa. Ja hänestä pidetään. Koska hän on loppujen lopuksi sellainen että hän solahtaa varsin yksiselitteisesti ja epäuniikisti yhteen tiettyyn ajattelulokeroon. Joka sattuu olemaan nykyään poliittisen puolenoton kannalta monista tärkeä sellaisella hassun epäfilosofisella tunteenomaisella tavalla.) 

Hankamäki vetoaa absoluuttiseen ihmisarvoon "Mikäli ihmisarvo hyväksytään lähtökohdaksi, abortteja ei voitaisi oikeuttaa. Ongelma voitaisiin ehkä kiertää kaventamalla ihmisarvon alaa, mutta myös se vaikuttaa vaikealta. Mihin ihmisarvoisuuden raja voitaisiin vetää? Ihmisarvon käsite ei ole käsitteellis-aprioristen ominaisuuksiensa vuoksi relatiivinen vaan absoluuttinen – ihmisarvoahan ei saisi eikä voisi kiistää." mutta toisaalta sitten kuitenkin menee ehdolliseen ihmisarvoon ja puhuu tuomitsemisesta ja ansaitsemisesta. "Voidaan ajatella, että tuomitun täytyy kärsiä rangaistus, joten kuolemantuomioita vastustavien mielenosoittajien äänenpainoja vaimentaa tuomiovallan vaakakupissa oleva punnus, joka nojaa aritmeettisen oikeuden tasapainoon. Sikiö puolestaan ei ole ehtinyt tehdä moraalista pahaa, joten kuolemanrangaistus elämän aluksi tuntuu kohtuuttomalta. Tosiasiassa kyse onkin puolustuskyvyttömän elämän lopettamisesta, josta vastuu lankeaa päätöksen tekijöille, toteuttajille ja oikeuttajille."
1: Hän heittää absoluuttisen ihmisarvon kohdalla kategoriavirheen ; Ihmisarvo on absoluuttinen mutta on silläkin jotkin ehdot. Sillä esimerkiksi kivillä ei ole ihmisarvoa. Näin ollen abortoitavan sikiön määritteleminen ei-vielä-ihmiseksi onnistuu. (Sperma ja munasolukin on "potentiaalinen ihminen" jonkin syy-seurauslogiikan kautta. Ja jos liennytyksiin lähtee niin vaatii se munasolu ja solupallokin tietyn kontekstin jotta syy-seurausketju menee syntyneeseen lapseen asti.) Näin vaikkapa Gazzanigan hermoston rakennepuutosten kautta perustellulle ihmisyyden määrittelemiselle tietoisuuden kautta on jotain jolle jää tilaa. Ihmisillä on absoluuttinen ihmisarvo, joka siis 
2: Kuolemantuomion kohdalla hän puhuu aritmeettisesta oikeudesta joka sisältää ehtoja jotka sitten muka jotenkin rajoittavat niitä ehdottomuuksia jotka eivät ole käsitteellis-aprioristisien ominaisuuksiensa vuoksi relatiivinen vaan absoluttinen. Joka on tietenkin hyvin erikoista. (Loogisesti kokonaisuus on vähän kuin kolmikulmainen ympyrä.)

Tämä on hyvä esimerkki siitä miten absoluuttista ihmisarvoa ei noudateta, esimerkiksi kuolemantuomittujen kohdalla.

Ei tämä koske vain sosiaaliturvaa ja aborttia.

Kun mietitään teemaa laajemmin voidaan huomata että sosiaaliturvan ja abortin lisäksi on monia muitakin asioita joihin tämä sama teema menee. Yleisimmät itse asiassa koskevat rikoksista vangitsemisia, sairaanhoidon oikeuttamisia ja muita vastaavia asioita. Omia sävyjä mukaan saa puhuttaessa maahanmuuttajien vastaanottamisesta.

Mutta itse menen vankilaan, vierailemaan suoraan vankilaan, käymättä lähtöruudun kautta. Sillä itse olen hylännyt absoluuttisen ihmisarvon. Tässä mielessä jopa suhtautumiseni lakiin on varsin kyyninen. Kun moni katsoo lakia hän katsoo sitä kategorisesti ; On vain asioita jotka on määritelty rikoksiksi ja asioita joita ei ole määritelty rikoksiksi. Itse näen rangaistuksen enemmänkin relatiivisena hintana. Näin ollen esimerkiksi murha ei ole Suomen lain mukaan estetty ja kielletty vaan se on toiminta josta joutuu maksamaan tietyn mittaisen vankilatuomion. Toisin sanoen vankilaanmenokysymys muuttuu kysymyksestä "saako niin tehdä" muotoon "onko sen tekeminen vankilatuomion arvoista".

Sen lisäksi minulla on "yleiseen hyötyyn" viittaava ajattelu joka on utilitarismin ja pragmatismin ristisiitos. Sellainen joka on hyvin vieras tunteellisille kompensationaristeille. ; Parhaiten tämä ero näkyy siinä, että moni haluaa että vankilarangaistukset ovat, paitsi pitkiä ja valvottuja, niin myös tuskallisia ja ikäviä. Toisin sanoen takana on ajatus siitä että rangaistuksen olisi oltava jotenkin sellainen että se kompensoi aikaansaadun vahingon (compensation). Oma näkemykseni on sen sijaan suojelukeskeinen (protection). Näin ollen vankilarangaistuksia voi olla syytä pidentää. Mutta on irrelevanttia onko se vankilassa olevalle tuskallista vai ei. Rangaistuksen tehtävänä on pitää rikollinen luonteenlaatu - eli ihmisjoukko joista moni rikollinen aktio "on sen arvoista" - lukkojen takana niin että me vähemmän ansiota eri asioissa näkevät voivat elää turvassa. Tässä mielessä on ihan oikeasti tavallaan yksi ja sama pelaako vanki playstationia kaikki päivät vai elääkö mutakuopassa kirput seuranaan. ; Osaltaan tämä näkökulma toki sallii myös sen että vanki saataisiin kannattavaksi osaksi yhteisöä, jolloin paapova terapointi voisi olla periaatteessa hyväksyttävä asia.

Sama voidaan laittaa aluksi mainitsemaani sosiaaliturvaan. Jos kompensaatiokeskeinen ajattelee sitä että joku makaa kotona laiskana, on pragmaattinen kyyninen suojelunäkökulmani sitä mieltä että tosiasiassa sosiaaliturva maksetaan juuri jotta ihmiset passivoituisivat. Sillä jos ihmiset eivät tule toimeen, he ryhtyvät kapinoimaan. Tästä seuraa ryöstelyä ja väkivaltaa. Ja kapinoita. Ja jopa vallankumouksia. Historia on täynnä tilanteita joissa elannon tuottavan työn saaminen on ollut vaikeaa eikä valtio ole riittävissä määrin panostanut köyhyysongelmaan. Tässä käy helposti niin että yhteiskuntajärjestys romahtaa, väkivaltaisuudet yltävät. Ja joskus vallanpitäjätkin pääsevät eroon monista asioista, esimerkiksi päistään. Niitä ei mitenkään helposti kasvateta takaisin edes modernilla teknologialla, tiettävästi. Ei edes rikkaille. Saati keskituloisille sosiaalipummeista sosiaalisessa mediassa itkeville elämän loikoisaa puolta koko elontaipaleensa kulkeneille pumpulipojille ja kermapersetytöille.

Synteesillekin on toki tilaa;

Tässä mielessä ero tunnepitoisen kostonhimoisen kompensaationäköökulman ja suojelua koskevan näkökulman välinen ero on jotain jotka voidaan laittaa jossain tilanteissa synteesiin. Matt Ridleyn "Jalouden alkuperä" on itselleni tärkeä kirja joka käsittelee peliteorian ja evoluution ja altruismin suhdetta. Siinä korostettiin että monissa paikoin yhteistyö on sellaista että yhteisyötä luova järjestelmä kutsuu ns. "loisimaan". Kannattavin strategia on hyötyä systeemistä ja muiden avusta pistämättä rikkaa ristiin. Tätä estetään ns. ylikompensaatiolla. Nashin tasapainotila yhtälössä muuttuu kun uhri uhraakin hirveitä tappioita itselleen tuottaen ihan vain että voisi rangaista rikollista. (Moni rankaisu vaatiikin aikaa ja työtä ja tässä mielessä playstationilla passivoitu vanki on varsin helppo ja halpa verrattuna vankiin jota hakkaamaan on palkattu erityinen pieksemisen asiantuntija.)

Ylikompensaatio, se että rangaistaan hirvittävän kovaan suhteessa menetettyyn tappioon, on jotain joka ei ole täydellistä kompensaatiota. Mutta kiukuntunne tuntuu kuitenkin lietsovan sekä ylikompensaatiota että kompensaatiota korostavaa arvokeskustelua. ; Kompensatioajattelussa kovat rangaistukset tuntuvat yhdistyvän siihen että samastutaan uhriin ja tämän omaisiin. Ei siinä lasketa valtion hyötyyn tai kansalaisten suojeluun. Sanota että vankien hoitaminen on niin kallista että jätetään ne pyörimään kaduille kun on heidän hoitamisensa liian kallista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Juuso Hämäläinen

Paljon tekstiä ei takaa, että syntyy eheä päätelmä. Usein juuri toisinpäin.

Sosiaalitukien ansaitseminen on aivan luonnollinen lähtökohta. Kuvittele, että maailmassa olisi vain kaksi työkykyistä ihmistä. Sinä ja joku toinen. Sinä tekisit töitä ja tuottaisit kaikkea tarvittavaa. Se toinen ei. Antaisitko suosiolla toiselle hänen tarvitsemansa ja antaisit hänen olla tekemättä mitään? Tuskin. Jos hän olisi sairas, voisit niin tehdä. Tilanne ei muutu mitenkään, kun elät 5.5 miljoonan kansalaisen joukossa.

Abortti ja murha ovat sama asia ketään syyllistämättä. Miksi? Murha on suunniteltu ja harkittu toisen surmaaminen, jota ei tehdä jonkun hengen suojaamiseksi. Ihminen on yksilö siitä hetkestä, kun hänet on laitettu alkuun. Siis siittiö tai munasolu ei sitä ole.

Alkio ja sikiö kehittyy tauotta itsestään täydelliseksi yksilöksi, jollei häntä surmata. Abortti ei ole yhtään sen vähemmän paha teko tehdään se missä kehitysvaiheessa tahansa. Se ei ole vain naisen raskauden keskeytys vaan myös yksilön lopettaminen. Kehittymässä oleva ihminen on naisessa, ei osa naisen kehoa. Siksi on vääristeltyä puhua naisen oikeudesta päättää kehostaan. Se päätös on naisen osattava tehdä ennen seksipuuhaa, jossa mies käyttää naisen kehoa. Tässä ei ole kyse moralisoinnista vaan näin asia on asiana.

Kun sanot, että Suomi on oikeusvaltio, et sano juuri mitään, jollet määrittele mikä oikeusvaltio on. Juristien määrityksillä et pääse lähellekään valtiota, joka on oikeudenmukainen. Voit miettiä siis mitä tuon oikeusvaltion tulisi tuoda mukanaan. Nopeat oikeuskäsittelyt, alhaiset oikeudenkäyntikulut, mahdollisuus saada oikeutta itseään paljon varakkaampaa vastaan, rikoksen uhrina saada nopeasti korvauksia, saada oikeutta ilman riskiä rikosten vanhenemisesta tai olla lakien alainen, joita ymmärtää itsekin oikein ilman yhtään juristia?

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

"Paljon tekstiä ei takaa, että syntyy eheä päätelmä. Usein juuri toisinpäin."

Voivoivoi. Se, että väittää kommentissa että päätelmä ei ole eheä ei tarkoita että päätelmä olisi huono tai rikki. Tämän jutun ydin oli nimenomaan se, että sen takana on eheä ja koherentti määritelmä jota demonstroidaan useita eri aiheita koskevilla ekskemplareilla.

Se on toisin sanoen enemmän deskriptiivinen kuvaus siitä miten itse määrittelen monia asioita eri tavoilla ja lähtökohdilla kuin moni muu. En sanonut että tämä toinen tapa olisi "epäluonnollinen" tai "väärin". Vaan sen että en itse kannata sitä ja omat näkökulmani ovat toisenlaiset.

Et esimerkiksi selvästi osoittanut että minulla olisi jokin ristiriita tässä tekstissä. Että näkemykseni olisi sisäisesti rikki. Esität että joku muu voi tulkita toisista lähtökohdista jotenkin toisin. Et että minun premisseistä seuraa sisäisesti epäkoherentti tulkinta jotenkin. Et kaivanut loogista ristiriitaa minun sanomisen sisältä. Tai muutakaan vastaavaa. Toisin sanoen olkiukotit ja perseilit kommentissasi haaskaten ainutlaatuista elämääni siihen että minulle vittuilee joku nettiääliö joka ei edes ymmärrä kritiikkinsä kohdetta.

Tässä kohden kun puhut oikeusvaltiosta oletan tietenkin että ihmiset ovat lukeneet aikaisemmat blogaukseni jossa olen määritellyt sen mikä minusta tarkoittaa oikeusvaltiota. Nekin ovat pitkiä koska niissä asiaa on määritelty.

Itse asiassa kommenttisi on sisäisesti ristiriitainen koska moitit blogia pituudesta ja hajanaisuudesta mutta vaadit toisaalta että pitäisi mennä ihan toiseen aiheeseen määrittelemään lisää oikeusvaltiota ja muuta vastaavaa. Mikä lisäisi jutun pituutta ja hajanaisuutta.

Suosittelen että menet akatemiaan opettelemaan filosofiaa ja päättelyjärjestelmäkysymystä. Ihan siksi että joko et ole opetellut niitä ja tämä opiskeuluero selittää miksi sinun ja minun välillä on tälläisiä tulkintakuiluja. Tai jos olet niin kannattaa opetella uudestaan. Koska epäonnistuminen tämän tasoisen tekstin tulkinnassa vihjaa että taidot ovat ruostuneet.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset