Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

"Kulttuurimarxismin" kritiikki on käytännössä aina epäonnistumista

  • Vastaan tulee joskus mielenkiintoista roskaa. "Kulttuurimarxismi" -sanan käyttö on useimmiten vain roskaa.
    Vastaan tulee joskus mielenkiintoista roskaa. "Kulttuurimarxismi" -sanan käyttö on useimmiten vain roskaa.

Olen itse jossain määrin marxilainen. (Groucho, ei Karl. En siis halua kuulua sellaiseen kulttuuriseen tai poliittiseen ryhmittymään joka huolii minut jäsenekseen. Niissä on pakko olla jotain vikaa!) Aavistuksen enemmän konservatiivisena kuin liberaalina olen ihmetellyt sitä miten "kulttuurimarxismista" puhutaan nykyaikana.

Tässä mielessä termi on jännittävä.

Se muistuttaa hieman "fundamentalismi" -sanaa. Tapio Puolimatka on kannattanut fundamentalismin kohdalla sellaista näkemystä että se viittaa useimmiten viholliseen. Se on leimaava sana jolla sävytetään keskustelua. Samanaikaisesti fundamentalismi on myös uskontotieteellinen termi jota voitaisiin käyttää asiallisesti. Mutta hyvin usein sitä ei käytetä. Fundamentalismi on nimitys vihollisesta, juuri kukaan ei kutsu itseään sillä nimellä.

Ja tässä mielessä "kulttuurimarksismi" tai "kulttuurimarxismi" ovatkin termejä jotka voivat viitata (1) tiettyyn vasemistolaiseen aateperinteeseen, kriittiseen teoriaan ja etenkin Frankfurtin koulukuntaan (2) se on pilkkasana jolla viitataan enemmän erimielisyyteen ja vihollisen leimaamiseen kuin argumentaatioon.

Nämä kaksi on helppoa erottaa toisistaan. Aivan kuten fundamentalisminkin kohdalla erottaminen tehdään siten, että kysytään. Kysytään mitä kulttuurimarxismi tarkoittaa. Tai mitä fundamentalismi tarkoittaa tässä keskustelussa. Jos vastauksena ei tule lähdeviitteitä, kriteeriattribuutteja tai vastaavia, kyseessä ei selvästi ole analyyttinen käsite vaan pilkkasana. Toisin sanoen jos et osaa pitää "lyhytluentoa" Frankfurtin koulukunnan mielipiteistä, et voi oikein mitenkään käyttää sanaa oikein.

Asiallinen kritiikki ei voi perustua olkiukottamiseen tai siihen että kritiikin kohdetta ei tunneta. Tämän tiedostaminen ei liene kovin vaikeaa. Ei tarvitse olla syvällinen ajattelija ymmärtääkseen että loanheitto ja asenteellisuus ja vastapuolen vääristely eivät ole mikään lähtokohta oikein millekään keskustelulle tai debatille. (Jos olkiukottaa vastapuolta on jo hävinnyt debatin älyllisellä tasolla. Ja on lisäksi epäonnistunut moraalisesti koska olkiukottaminen on osoitus siitä että ei ole kiinnostunut edes ottamaan selvää. On hutkinut ennen tutkimista. Eikä tällaisessa ole mitään kunniallista.)

Termin päämerkitykset;

Kun termiä käytetään oikein, kohdataan jännittävä asia. Termi on usein vasemmistolaisten käytössä. ; Sillä viitattiin 1970 -luvulla sellaisiin marxilaisiin joiden nähtiin pettäneen kommunismin ihanteita. Termin loi Trent Schroyer, joka ei pitänyt siitä että monet vasemmistolaiset keskiluokkaistuivat, tai siis antoivat periksi kapitalismille. Toisaalta kritiikissä oli myös sitä, että frankfurtin koulukunnan, esimerkiksi Horkheimerin, Adornon ja Habermasin ajatuksissa oli asioita jotka koettiin liian dikotomisina. Erityisesti toiseus, jako meihin ja muihin on koettu liian epätäsmällisinä. Samoin heidän puheensa vapaudesta on koettu käsitteiltään samalla liian täsmällisinä ja dikotomisina että toisaalta liian huonosti tai mielipiteenvaraisesti määriteltyinä.

Näin ollen kriittisen teorian vastustajat, esimerkiksi strukturalistit, ovat niitä jotka ovat olleet ahkeria termin käyttäjiä. Nämä taas ovat niitä jotka usein liitetään aika kovastikin "suvakkeihin" ja "kulttuurimarxisteihin". Koska he ovat "postmodernisteja" ja "postmoderneja". Tämä yllättää usein esilletuotuna nykyajan "konservatiiveja". Se ei yllätä ketään joka ns. tuntee yhtään mitään vasemmistolaisesta ajatteluperinteestä. (Itse koen vastenmielisyyttä kommunismia kohtaan, jo ihan sen "saavutusten näyttelyidenkin" valossa. Pyrin tuntemaan viholliseni. Se on tärkeää. Ja myös älyllinen hyve. Itse asiassa älyllinen välttämättömyys.)

Ja sitten kun puhutaan siitä toisesta merkityksestä, Setä Godwinilla on asiaa.

Kun kulttuurimarxilaisuuden taustoja penkoo, päätyy aatehistoriassa aikaan jolloin puhuttiin kulttuuribolsevismista ("kulturbolschewismus"). Se nähtiin vaarallisena kulttuurinturmeluksena jossa esimerkiksi seksuaalietiikkaa romutettiin. Ei liene tarpeen täsmentää että uhka liitettiin kommunistien lisäksi juutalaisiin ja että tämä näkemys on peräisin natsi-saksasta.

Tässä kohden vaikutteet eivät toki ole sama kuin natsismi. Tämänlainen suhtautuminen aatehistoriaan kun vaatisi sitä että aatteet ja ideologiat olisivat aina jotenkin ikuisia ja muuttumattomia. Useimmiten ne ovat sitä hämmentävän vähän. Siksi natsien näkemys on tosiasiassa varsin kaukana siitä mitä nykyään ajatellaan kun viitataan kulttuurimarxismiin. (Toki voidaan nähdä että johonkin Breivikiin ja uusnatsistien kohdalla yhteys saattaa olla relevantimpi. Hekin käyttävät "kulttuurimarxismia" sanankäytössään. He eivät kuitenkaan ole koko totuus asiasta ja tämä laventaminen on typerää. Se on yhtä typerää kuin koko "kulttuurimarxismi" -sanan ylikäyttö. Ja suunnilleen samoista argumentatiivisista syistä.) Salaliittoteoriointi toki on yhä jossain määrin mukana.

On kuitenkin nähtävä että lievennetty versio on saanut tulta vasta aika uutena aikana. William Lind piti vuonna 1998 puheen "The Origins of Political Correctness" jossa hän viittasi "kulttuurimarxismiin". Tästä eteenpäin termi lähti laajenemaan myös einatsististen konservatiivien sanavarastossa. (Tässä kohden on mainittava sellaisia hahmoja kuin Pat Buchanan ja Paul Weyrich.)

Tässä kohden mukaan tuli salaliittoteorianomaisia ajatuksia joissa korostettiin sitä että vasemmistolaisessa maailmassa oli mietitty ns. "hyödyllisiä idootteja". Eli naiveja koijattaisiin toimimaan pahan asialla. Lisäksi ajatellaan että tämä jotenkin nousisi jostain historian syövereistä eläväksi osaksi vasemmistolaista ja liberaalia liikehdintää aina ja kaikkialla. (Koska monet ilmeisesti näkevät aatehistorian jonain jossa muuttumattomat ikuiset voimat taistelevat toisiaan vastaan ja kyseessä on laajempi hyvän ja pahan taistelu jossa hyvä ja paha ovat aina samannäköisiä.)

Ja että tämä tarkoittaisi sitä että nykyajan liberaali olisi joko tahallaan manipuloivaa tai koostuisi näistä "hyödyllisistä idiooteista". Idea ei tietenkään kanna kovin pitkälle terveessä mielessä koska olisi selvitettävä kuka on se ei-vilpitön taho jonka tahtoa tässä seurattaisiin. Tämä onkin niitä kysymyksiä joita väistellään ja taiteillaan eri suunnista. Milloin "kulttuurimarksistit" ovat naïveja ja hyväuskoisia ja milloin valehtelevat tahallaan.
1: Erikoista kyllä tämä on tiedostettu ja ratkaisu herännäiskristillisissä suuntauksissa etenkin Pohjanmaan alueella. Siellä taustalle on nimittäin liitetty salaliittoteorioiden kuningasta, illuminatia. Joka siis huijaa valtamedian kautta suvakkeja jotka ovat sitten naïveja ja idiootteja. Herännäispiireissä kuuleekin nykyään useammin illuminatista kuin kreationismista. Joka on ainakin itselleni jokseenkin hämmentävää.

Tässä versiossa käteen jää lähinnä salaliittoteoria joka väittää että Frankfurtin koulukunta ei ollut erikoinen akateemisten älyköiden käsiteanalyyttistä leikkiä. Vaan että se oli "marksilainen juoni" jolla lännen kulttuuri tuotaan sisältäkäsin levittämällä erilaisia lonkeroita akatemiaan. Koulu ja media ovat tässä indoktrinaation välineitä. Ja viattomia käytetään marionetteja Amerikan ja Vapauden vihaamiseen. ; Tämä tietenkin sitten liitetään ihmisoikeusasiaan, rock and rolliin, homoseksuaalisuuteen, feminismiin ja kaikkeen sellaiseen.
1: Henki on itselleni hyvin tuttu viidesläisten ja helluntailaisten toiminnasta omassa lapsuudestani. Silloin tosin pelättiin suoremmin saatananpalvontaa ja nähtiin yhteyksiä esimerkiksi roolipeleihin. Rehellisesti sanoen tyypit vaikuttavat olevan isolta määrin samoja ja heidän asenteensa ovat hyvin samoja. He eivät vain palaa menneisyyden virheisiin. Osa varmasti siksi että häpeää ylilyöntejään käsittämättä että sama asennevammamoottori toimii heillä nykyään ihan samalla tavalla kuin silloinkin. Ja osa ei ole muuttanut mieltään mutta ymmärtää että asiasta seuraisi uskottavuuskatastrofi omalle agendalle.

Toki valtaosa ei yllä edes tähän. Kulttuurimarksismi on vain viitaus "suvakkeihin". Silloin takana ei ole edes salaliittoteorian kokoitsa kytköstä "kulttuurimarksismi" -sanan älylliseen sisältöön. Ei tehdä sitä mikä pitäisi tehdä eli argumentoida miksi nykyinen "suvakkius" olisi oleellisesti sisällöltään sama kuin vasemmistolaisten kriittinen teoria. Mikä olisikin vaikeaa koska vasemmistokin on etääntynyt tästä mallista ja toisaalta oikeisto-vasemmistolinjama on muuttunut aihepiiriltään ja asenteeltaan siihen että huomio on liberalismi-konservativismi -asemassa. Pitäisi osoittaa sekä historiallinen olemassaolo että yhteys nykyaikaan niin että tämä yhteys olisi tilastollsesti merkittävä ihmismielipiteistöstä joka koostuu oikeista ihmisistä. Tämä vaatii yhteiskuntatieteellistä otetta jota ei nähdä, luultavasti ihan siksi että tämänlaista yhteyttä ei ole. Kulttuurimarksismi onkin tätä kautta huonosti käytetty sana jonka voi korvata "suvakkiudella" ilman että tässä katoaa muuta kuin ei-olemassaoleva homonymia oikeasti akateemisesti hyväksyttävissä olevaan konseptiin jolla on jokin oikeasti tiedeyhteyksissä käytetty sisältö.

On vain  Puolimatkan ongelmalliseksi viittaamaan "fundamentalismiin" vivahtava sana jossa on asenne. Ilman takana olevaa manipuloivaa voimaa takana ovat tavallaan vain naïvit idiootit ilman hyödyllisyyttä. Tällöin argumentti on että liberaalien takana ei ole biasta vaan liberalismi on bias. Tässä maailmassa kaikki tiivistyy siihen, että joku on väärää mieltä ja siitä on omasta mielestä haittaa. Mutta samalla pitää leikkiä sitä että kestetään vieraita mielipiteitä ja ollaan tätä kautta poliittisesti epäkorrekteja.

Toisin sanoen sana on lähinnä keino tunnistaa turhat keskustelijat.

"Kulttuurimarxismi" onkin termi jolla tunnistaa puolueellisen keskustelijan. Se on samanlainen viesti kuin se, että viittaisi tiettyä kommunistista mieltä oleviin ihmisiin "tovereina". Se kertoo että tietynlaiseen propagandaan on tutustuttu. Ja puolet on otettu.

Siitä on tullut hyvin samanlainen termi kuin "suvakista". Sillä kuvataan enemmän erimielisyyttä ja vihollisuutta. Moni tiedostaa tämän ja pitää "suvakkia" arkikielisenä terminä. Mutta kun sitä voi käyttää keskustelussa niin että perustelut eivät muutu ja kaikkenmaailman "monikulturistit", "suvakit" ja "postmodernistit" voi korvata "kulttuurimarxisti" -sanalla. Tämä tarkoittaa, että ei kulttuurimarxismissakaan ole sen syvempää analyyttistä potentiaalia tai älyllistä pontta sen enempää kuin arkikielisessä "suvakissakaan". Termillä lähinnä luodaan gloriaa muodon eikä sisällön kautta. (Se toisin sanoen näyttää ja vaikuttaa sivistyssanalta.) Termit ovat keskenään vaihdettavia eli identtisiä. Ne ovat kokoelma sanoja joilla viitataan samaan viholliseen. (Joka on sinällään epämääräinen ja määrittyy lähinnä erimielisyyden ja vihollisuuden kautta.)

Rehellisesti sanoen näyttääkin siltä että ideologian yksinkertaisuutta, yksisilmäisyyttä ja monotonisuutta yritetään peittää keksimällä vihollisesta uusia nimiä joita sitten käytetään synonyyminomaisesti. Nämä eivät tuo uusia sisältöjä perusteluihin, vaan ne ovat enemmänkin uusia retorisia asennepakkauksia. (Tätä näkyy tietenkin kaikessa. "Vihervasemmistolaisia" ja "punavihermädättäjiä" käytetään erikoisella tavalla. Ei sellaisella jossa lopputulos olisi suppeampi kun pitäisi olla sekä "vihreä" että "punainen". Vaan jossa viitataan samaan sisältöön kahdesti. Tempussa on analyyttisesti yhtä paljon järkeä kuin siinä että puhuisi skoude-poliiseista tai hella-keittolevyistä. Toki ymmärrän että termifuusiot antavat älykkään vaikutelman koska oikein käytettynä ne olisivat spesifimpiä. Väärinkäytettynä ne ovat vain tätä synonymisaatiota.)

Erikoisinta tässä on tietenkin se, että kulttuurimarxismi on ollut keino piilottaa aikamoinen muutos arvokeskustelussa ja "kulttuurisodan" ytimessä. Jos 1950 -luvulla kiista oli oikeisto-vasemmistolinjamalla ja pelättiin esimerkiksi kommunisteja, on nykyinen arvokeskustelukiista useimmiten linjamalla liberalismi-konservativismi. Tätä muutosta on piilotettu juuri tällä edellämainitsemallani synonymisaatiolla. Se kätkee toisin sanoen taakseen ekvivokaatio -päättelyvirheitä. Niitä on vaikeampi huomata kun erilaisia nimityksiä käytetään kuin synonyymejä. Epätäsmällisyys onkin käsitefilosofiassa jotain jonka avulla voidaan yrittää piilotella tämänlaisia temppuja. Niitä ei huomaa jos ei ole tarkkaavainen. Analyyttistä ja huolellista silmää tämä ei toki hämää ; Asian savuverholuonne on ilmiselvä.

Itse näenkin että jos joku käyttää "kulttuurimarxismi" -sanaa hän on tapaus jonka kanssa keskustelu ei odotusarvoisesti (tilastollisesti) ole kannattavaa. Eli jos jotain muuta erityistä perustetta ei ole, termi on vain kätevä keino jolla tunnistaa sellaiset ihmiset joilla ei ole annettavaa keskustelulle ja jotka voi tätä kautta näppärästi ohittaa.

Toisaalta kulttuurimarxismista puhumisen relevanssi on hyvin vähäistä. Moni liberaali-vasemmistolainen kun on ns. postmoderni. Horkheimer -sitaatit ja hänen fanittamisensa ovat vähissä. (Esimerkiksi ; montako Horkheimer -aiheista blogausta löytyy uuden suomen suvakkejen kirjoituksista?) Toisin sanoen kulttuurimarxismi -sanan käyttö on epäonnistumista. Joko viittaat nykyajan politiikassa irrelevanttiin akateemiseen koulukuntaan johon ei liity valtaa tai liikehdintää. Tai sitten käytät termiä huonosti ja osoitat lähinnä sen että yhteiskuntatieteet tai yhteiskuntafilosofia tai ylipäätään mihinkään perehtyminen eivät kuulu vahvuusalueisiisi. (Ja jos haluaa olla tarkka ja seuloa sitä kummalla tavalla epäonnistuu, voi kysyä itseltään että "mitä Horkheimer opetti". Ja jos mieleen ei tule vähintään kymmentä asiaa, niin sitten ei ymmärrä käyttämäänsä termiä. Tämä on todellakin jotain jota kannattaa antaa muiden arvioitavaksi. Muuten Dunning-Kruger -efekti vie ja "konservatiivi" vikisee.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Kylttyyrimarxilaisuus-käsitteen viljelystä tulee aina niin pörröinen ja lämmin olo. Sitä se teettää, kun tietää pelkällä näppäinten naputtelulla murentavansa suomalaisuutta ja kaikkea muuta pyhää sekä arvokasta.

Postmodernismi ei taida nauttia rationaalisten ateistien parissa kovin suurta suosiota, mutta silläkin voi olla paikkansa yhteiskunta-analyysissä ja varjopuolensa toki myös. Mahdollisia varjopuolia kuvaa hyvin Timo Soinin hokema; "jos sinulla on mielipide, se ei voi olla väärä." Väärä se ei ehkä voi olla, mutta hölynpölylle perustuva mielipide ei ole yhtä arvokas kuin faktoihin perustuva mielipide.

Olisiko Iso-Timokin lukenut kulttuurimarxistien tekstejä?

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Tässä oli hyvä keskustelu kulttuurimarxismista, en kokenut sitä epäonnistumiseksi. https://www.youtube.com/watch?v=lxDav3OOmCY

Termi on ulkopuolelta annettu (tuossa keskustelussa), mutta sen merkitystä pengotaan myös ihan hyvin. Tai jos ei, niin kertokaa toki, missä ongelma?

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Jos voisit valottaa sitä kulttuurimarxismin käsitettä ihan omin sanoin, niin ei tarvitsisi käyttää montaa kallisarvoista tuntia elämästään Hamilon, Kurun & Co. höpinöiden kuunteluun.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Jos lyhentäisin, tekisin siitä oman version, mikä voisi olla erilainen kuin tuo alkuperäinen, ja homma voisi mennä pilalle. Ei voi lyhentää.

Mutta kannattaa kuunnella esim. kohdasta 1.05 muutama minuutti eteenpäin, niin siinä tulee perustelut itse termin käytölle. https://www.youtube.com/watch?v=lxDav3OOmCY&featur...

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren Vastaus kommenttiin #4

Wau.

Itselläni on periaate jonka mukaan kommentoinnissa tehty vaivannäkö on huomioitava. Teit pari onelineriä, vaivaa ehkä 10 sekuntia.

Video on inferioorinen argumentointikanava. Ihan sen takia että (1) video on informaatiovuoltaan hidas. Lukemalla saa samat asiat huomattavasti helpommin esille. Luen monenkertaisen tekstimassan verrattuna videon katsomiseen (2) toisaalta kirjalliseen tuotantoon on helppoa laittaa alaviitteitä ja lähteitä niin että selviää mikä kohta on todistettu milläkin asiallisella vertaisarvioidulla lähteellä. Videoon kirjoittaminen ja muu vaatii videon kelailua joka tekee työlääksi tarkistaa asioita. (3) Kolmanneksi tosiasiassa videoiden perusargumentit ovat yleensä hyvinkin suppeita. Ei tuossa videossa mitään kovin mutkikkaita päättelyketjuja esitetty.

Olit onnistunut löytämään videon jossa on toveri -sanaa hokevia ihmisiä. Hienoa. Itse ihmettelin että missä se yhteiskuntatiede on. Kun tekstissäni moitin sitä että termiä käyttävät lähinnä tyypit joilla on kontakti propagandaan ja mielipide siitä niin sitä haluaisi saada kritiikikseen jotain sellaista joka ei vahvistaisi tätä teoriaa.

Onnistuit löytämään videon jonka perustelu oli "ei minusta huono". No, mielestäni se oli aika epäonnistunut. Antamasi kohta voivottelee sillä, että kutsutaan salaliittoteoriaksi ja ihmettelee että miksi hän ei ole kuullut mistään salaliittoteorioinnista. ; Melko ironista kun jo tässä minun blogauksessa on sekä salaliittoteorian rakenne että lähteet mitä kautta se on syntynyt ja mikä siinä on sitä salaliittoteoriaa. Eli ei oikein sikaria voi tarjota.

Ei etenkään kun "edesmennyt" Takkirauta -blogiki esitteli teoriaa Frankfurtin koulukuntalaisten kirjeistä ja hyödyllisistä idiooteista. Ja samaa materiaalia tietenkin vähemmän laadukkaissakin blogeissa jotka ovat Ruukinmatruunan ideoita toistaneet.

Kun perusargumenttini oli että kulttuurimarxismi on termin järkevässä muodossa sidottu tiettyihin ajattelijoihin joilla on ollut tiettyjä mielipiteitä ja että nykyään suurin osa liberaaleista on hyvinkin erimielisiä ja kiinostuneet ihan eri aiheista, niin näyttääkin siltä että videon sisällössä on paljon sellaista joka on tullut kumotuksi jo itse tekstissä.

Videossa hienosti sanotaankin että ensin pitää todistaa että ilmiö on olemassa. Mikä on siis se asia joka jätetään tekemättä. Mitä enemmän videota katsoo sitä voimakkaammin syntyy vaikutelma siitä että katsoo Illuminatin kannattajaa (ei tuo video foliohattuile tästä, tämä on ns, vertaus) Hekin usein liittävät ajatuksiaan siitä miten kolmiot ties missä viittaavat ties mihin illuminatiin. Unohtavat vain todistaa että on sellainen ihmisryhmä joka koostuu ihmisistä jotka käyttävät rahaa ja todella tuottavat niitä kolmioitaan.

Tuntuukin menevän sekaisin se että onko järkeä puhua "maahanmuuton riskeistä" ja siitä että on poliittisia liberaaleja kuin siitä että kulttuurimarxismi sanan järkevässä mielessä on tarpeellinen konsepti. Tässä mielessä on syytä ymmärtää miksi viittasin Puolimatkaan tässä tekstissä.

Syntyi vähän sellainen olo että videon tekijät eivät ole esimerkiksi aatehistorian taitajia. Yhteydet ovat sellaisisa että jos vastaavia perustelurakenteita/metodeja saisi oikeasti käyttää niin pian kaikki maahanmuuttokriitikot olisivat natseja.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Kulttuurimarksismi oli yksi niistä KGB:n aseista joilla voitiin heikentää vihollisen yhteiskuntaa. Alkupeiräinen myrkyttäjä on poistunut, mutta myrkytys jatkuu länsimaissa, eli "hyödyllisistä idiooteista" on tullut vain pelkkiä idiootteja. Putin tietää mistä on kysymys ja siksi hän ei anna kulttuurimarksismin levitä omassa valtakunnassaan.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Hillitöntä. Horkheimer, Marcuse, Adorno ja Fromm olivat venäläisten tiedustelupalveluiden päävihollisia jo kauan ennen KGB:tä tai toista maailmansotaakaan.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Tässä KGB agentti kertoo kulttuurimarxismin käytöstä ja hyödyllisistä idiooteista.

https://www.youtube.com/watch?v=XGzCVo_9Olw

Video on vuodelta 1984, mutta ajankohtainen, koska tulokset alkavat näkyä.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Kun edessäsi on teksti jonka perussisältö on että (1) kulttuurimarxismi -termi viittaa kohteeseen jolla on akateemisesti tietty sisältö mutta (2) jota käytetään kuvaamaan "suvakkeja" ihmisryhmänä vaikka (3) näiden toiminta on asenteiltaan ja sisällöltään hyvin hyvin erilaista.

Eli historiallista yhteyttä ja tilastollista yleisyyttä nykyajassa ei todisteta mutta heitetään takaisin siisti vinoilu. Toki annan pointit siitä että tuo lausuntosi idiooteista sisälsi huumoriarvoa. (Hymähdin miltei.) Se oli tavallaan vähän aavistuksen nokkelaa pilkkaa.

Mutta koska se ei viitannut perusargumentaatiooni eikä osoittanut sitä virheelliseksi tai muutenkaan kritisoinut sitä tai muutenkaan, niin voin sanoa että nykyään tosiaan on vain idiootteja ja heidät tunnistaa siitä että he käyttävät "kulttuurimarxismia" tavalla joka muistuttaa sitä miten idiooteimmat yliviljelevät "fundamentalismi" -sanaa niin että se muuttuu pelkäksi maailmankuvaeron ja vihollisuuden viittaukseksi.

(Ironisinta on tietenkin se että samaa virhettä voidaan löytää liberaaleilta. Hekin maalaavat ties mitä salaliittoteorioita ja kytköksiä natsiaatteen ja perussuomalaisten välille. Eivätkä ymmärrä että "mikä salaliitto, en ole koskaan kuullut mistään salaliitosta".. Näiden kohdalla virhe tunnistetaan. Miksi siihen sitten itse niin helposti sorrutaan? Koska ollaan Putinin hyödyllisiä idiootteja sotimassa pahaa uutta länsimaista moniarvoisuutta vastaan joka on huono monokulttuureissa hyvin pärjääville teokraateille ja muille massaa hallinnoiville despooteille joille on kätevää että kaikilla on yksi naru jota vetämällä kaikki hyppäävät halutulla tavalla sen sijaan että jokaiselle pitäisi olla oma ja erilainen naru josta manipuloida?)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Voisitko ehkä omin sanoin kertoa mitä kulttuurimarxismi on ?

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Kulttuurimarxsismi on vasemmistolaista rappiota joka vähättelee sellaisia yhteiskunnan peruspilareita kuten uskontoa ja avioliittoa. Asia voidaan selittää paremmin ja akateemisesti oikeaoppisemmin, mutta tuossa merkityksessä, kun sanaa käyttää, se toimii yhtä hyvin kuin sana natsi, homofobia tai pakkoruotsi. Eli kertoo sanan käyttäjän arvomaailmasta ja leimaa leimaa vastapuolen.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #20

Tarkoitatko siis,että natsismi,homofobia tai pakkoruotsi ei ole yhteiskunnan tukipilareiden rappioittamista?

Kysytään nyt samaan hyömyyn,että mikä on oikeistolaista rappiota vai onko edes sellaista?

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Joskus joku Homman kirjoittaja onnistui kiteyttämään jotain aika olennaista nykyisestä vasemmistosta. Siis siitä, jotka opiskelevat yliopistossa ja joiden sen myötä pitäisi tutustua edes auttavasti vähän raskaampaankin "kulttuurimarxistiseen" kirjallisuuteen nyt kun ovat A.) vasemmistolaisia B.) älykköjä (ainakin omasta mielestään). Homman kirjoittaja ihmetteli, etteivät nykyiset vasemmistolaiset enää lue edes Adornoa vaan ovat kiinnostuneita lähinnä jostain muunsukupuolisuus yms. identiteettikysymyksistä. Laajemmat yhteiskunnalliset kysymykset, kuten valistuksen perintö ja erilaiset länsimaisen yhteiskunnan taakse jäävät paradigmat ovat toissijaisia, kun taas vaikka trendikkäät sukupuolipohdinnat ovat taas supertärkeitä. Frankfurtin koulukunnan esittämää yhteiskuntakritiikkiä suuresti arvostavana en voi olla tästä kuin samaa mieltä.

Niko Sillanpää

On aika suuri ero, lukeeko 40-luvun Adornoa tai Horkheimeria vai 60-luvun Marcusea.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

"On aika suuri ero, lukeeko 40-luvun Adornoa tai Horkheimeria vai 60-luvun Marcusea."

Olet toki tuossa oikeassa ja pahoittelen epätarkkuuttani. Kommenttia kirjoittaessani ajattelin kuitenkin lähinnä Adornoa ja Horkheimeria, ehkä erityisesti heidän yhteistä Valistuksen dialektiikkaa. Liekö tunnetuin teos Frankfurtin koulukunnalta? Pointtini kuitenkin oli joka tapauksessa se, etteivät nykyvasemmistolaiset lue noista luultavasti kuin ehkä Marcusen köykäisimpiä tekstejä jotka voi jo melkeinpä lukea Judith Butler-henkiseksi tuubaksi.

Samaan aikaan voisin toki tasapuolisuuden nimissä ihmetellä sitäkin, että Adornon ja Horkheimerin Valistuksen dialektiikkakin heitetään noissa nuivissa Homman piireissä helposti kirjarovioon "kulttuurimarxismina" pelkästään siksi ketkä sen ovat kirjoittaneet. Eli toisin sanoen tärkeämpää on se kuka sanoo kuin se mitä sanotaan. Itse kun katson, että Valistuksen dialektiikasta löytyy hyvin paljon aineksia myös jälkimodernien feministien ja muiden arvorelativististen liberaalien kritisoimiseen. Ei kuitenkaan taida kelvata kun löytyy yhteys "kulttuurimarxismiin".

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Tämä on mielestäni jotain, joka on paras kulma siihen kritiikkiin. ; Ihan turhaa yrittää yhdistää kahta hyvin erilaista asiaa yhteen. Minustakin tuo kriittiseen teoriaan ja Frankfurtin koulukuntaan liittäminen on virhe. Aiheet ja käsittelytavat ovat aivan erilaisia joten mitä jää? Mitä jää kun aihe, metodi ja vastaavat poistetaan? Ei juuri mitään.

Salaliittoteorianomaisten kytkösten rakentaminen on ihan eri asia kuin sen toteaminen että vasemmisto on katkaissut ideologiset yhteytensä historiaan ja ajautunut juurettomuuteen.

Niko Sillanpää

No olipahan pykellys. RationalWikin kirjoittajan olisi kannattanut sisäistää tuo linkkaamansa Russell Blackfordin juttu ja jättää progressoidihorina vähemmälle. Mikä on itse asiassa ongelma liki jokaisessa RationalWikin yhteiskunnallisessa artikkelissa. Kuin jotain Salonia, Vicea tms. progressoidipalstaa lukisi.

Väite, että kulttuurimarxismin arvostelijat pitävät sitä "salaliittona" on kummallinen väistö, törmäsin koko käsitykseen salaliitosta ensimmäisen kerran aikoinaan jonkun progressoididebunkkaajan kirjoitelmassa.

-bolsevismi ei kuulu tähän aiheeseen, "kulttuuribolsevismi" on vain toinen nimi käsitteelle "Entarterte Kunst", kansallissosialistit käyttivät -bolsevismi -rakennetta kaikesta inhoamastaan.

On totta, että marxisti-leninistit pitivät kulttuurimarxismia tai länsimaista marxismia tai länsimaista postmarxismia aluksi naurettavana ja sittemmin vastustajanaan.

Postmodernin merkittävimmistä hahmoista oikeastaan vain Foucault, Barthes ja Lacan olivat strukturalisteja, loput sitten dekonstruktionisteja ja/tai poststrukturalisteja.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Ei tämä kyllä Rational Wikin juttu ollut. Toki sieltä on haettu pari lähdettä. Perusargumenttinihan nojaa sen Puolimatkan konseptin ympärille. RationalWiki nojaa vahvemmin salaliittoon ja natsikorttiin. Itse taas olen katsonut enemmän sitä että aatehistoriassa ideat muuttuvat ja elävät ja kytkökset ovat löyhempiä. (Niin kulttuurimarxismissa kuin persut-on-natseja -kytköksessäkin.) Ossi Ojutkangas olikin ilmeisesti ymmärtänyt että pointtinani oli enemmänkin "vasemmiston juurettomuus". Ja että toisaalta myös näissä "kulttuurimarxismeissa" on mukana kytköksiä jotka eivät ole toimivia edes kulttuurisodassa. Eli myös "kulttuurimarxismi" -kytköksessä olevat ovat juurettomia. Jopa niin pitkälle että osalla jää käteen pelkkä salaliitto ilman salaliittoa. Eli vilpittömiä ihmisiä joiden mielipiteitä ei siedetä ja jotka siksi halutaan demonisoida. Ja silti pitää yhteyttä akatetemiseen sivistyssanaan sen sijaan että suoraan tunnustettaisiin että tosiasiassa "kulttuurimarxismi" -sanan vakiintunut akateeminen käyttö ei ole juuri yhtään analoginen sen kohteen kanssa jolla siihen nykyään yritetään viitata. (Joka oli se argumenttini kova ydin. Moni pitää tätä triviaalina koska se ei puhu siitä "onko maahanmuuttokritiikki relevanttia vai ei". Minua tämänlainen sen sijaan kiinnostaa paljon.)

Toki huomasin että olisin entistä enemmän ja vahvemmin voinut korostaa sitä synonymisaatiota ja sen yhteyttä hooposteluun. Tässä kun ollaan niin erkaantuneita että ei ole enää edes salaliittoteorian kokoista yhteyttä "kulttuurimarxismin" sisältöön. Tämä on vähän sama kuin alkaisi kutsumaan jotain ei-teologian aiheessa olevaa juttua fundamentalistiseksi (tätäkin toki tapahtuu, joku voi nimitellä vaikkapa "linux-fundamentalistiksi". Ateismin ja fundamentalismin yhteys on heikko mutta tämänlaisen vielä hankalammin ymmärrettävissä.) Täydensinkin tekstiäni nyt sitten yhdellä melko lyhyellä kappaleella. Kommenttisi oli tässä huomiossa hyödyllinen. Ehkä jo 20 vuoden päästä osaan kirjoittaa.

Tässä oli kyllä sisält ja perusargumenttikin ihan oleellisesti erilainen. Mutta hyvä yritys.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Taannoin pääsi Aamulehden blogeissa aidosti yllättämään, että autoritaarisen persoonallisuuden tutkiminen ei ollut Tampereen persuille ollenkaan tuttu asia. Huomasin, että pieni epävarmuus omasta ylemmyydestä alkoi levitä:

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/7-...

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Itseäni yllättää esimerkiksi se, että ei tajuta että ollakseen osa "kulttuurimarxismia" pitäisi kannattaa psykoanalyysiä ja ajatella että teknologia eristää ihmisen autenttisesta elämästä.

Olen näiden näkemysten antiteesi. (Joku oikeasti kannattaa psykoanalyysiä 2010 -luvulla? Motherf***!) Silti kelpaan monen mielestä kulttuurimarxistiksi. Ilmeisesti minut nähdään "homopropagoijaksi". Jopa ällistyttävissä määrin.

Tästä tuore episodi, ihan tässä toissapäivältä.

Facebookissa tyyppi halusi ei-fb -kaverina kommentoida sillä "sivustajuttelumallilla". Korosti kovasti olevansa tekemässä jotain Touko Aaltoseen liittyvää kirjaa "ensi keväänä". Että jotain jossa esitetään muunakin kuin onnistuneena ja kivana hahmona. Halusi siihen joitain minun kuviani käyttöönsä. Ihmettelin että mikä oli järki kun en ole Touko Aaltonen. Tai identifioidu homoksi. Tai ole sellainen. Että mikä on relevanssi siihen että saa ottaa minun kuvia (joissa osassa peräti minun pärstä mukana.) Hermostui syvästi hän tästä. Alkoi vaikuttamaan vähintään mentaalitapaukselta hän. (Tämä on paljon sanottuna minulta tässä yhteydessä.) Erikoista oli että ei edes hieronut kauppaa kuvista maksettavalla rahalla kuten ns. normaalit kirjojen tekijät. (Kuka muuten "aloittaa kirjan tekemisen puolen vuoden päästä" jos on jo keräämässä aineistoa sitä varten muka netissä.)

Sulki kommentointiyhteyden niin että en voi enää hänelle viestitellä. Erikoisinta on tietenkin se, että profiili on rehellisesti sanoen sellainen että "en nyt ihan oikeasti usko että on omalla nimellään liikkeellä". Ja sen verran on siinä vaikutteita viikinkimytologiaan että epäilen olevan enemmänkin Suomen Vastarintaliikkeen myyrä. Etenkin kun naamaa piilossa profiilissa ja mustaa sävyä paljon. Tällä työhypoteesilla menen siihen asti kunnes toisin todistetaan. Hikipedisteistä muutkin ovat joutuneet ns. laittomiin henkilörekistereihin SVL:n puolella.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Itselleni ovat kriittisessä teoriassa aina tuottaneet vaikeuksia psykoanalyysin käsittäminen jonkinlaiseksi yleiseksi yhteiskuntateoriaksi; ja kaiken myönteisen, niin sanotusti affirmatiivisen, julistaminen välttämättä kumottavaksi yksiulotteisuudeksi.

Karl Marx ja Sigmund Freud itse olivat naturalisteja, jotka tekivät parhaansa ihmisten vapauttamiseksi; niiltä hatarilta perustoilta, joita noiden aikojen tiede tarjosi.

Toimituksen poiminnat