Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Pro potentiaalinen oikein elävä kristitty

Kristityt abortinvastustajat korostavat olevansa pro-life. Elämän puolella. Tässä kohden usein toistuvana väitteenä on se, että heille ihmisarvo on erottamaton ja ääretön ja ehdoton. Tämä absoluuttinen ihmisarvo on jotain jota he pitävät objektiivisen moraalin ytimenä ja myös kristinuskon lahjana länsimaiselle sivistykselle.

Näkemys on erikoinen. Sillä on varsin helppoa huomata, miten aborttikeskustelussa keskusteluun nousevat tietyt Vanhan Testamentin kohdat jotka koskevat sikiön oikeuksia. Tässä mielessä abortinvastustukselle on tietenkin kristillistä perustaa. Mutta tämä on filosofisesti hyvin eri asia kuin "absoluuttinen ihmisarvo". Ja tämä onkin helppoa huomata toisaalla.

Kuitenkin hyvin usein on selvää että tämä on heitto jota ei kovin konsistentisti seurata. Henki on samanlainen kuin ihmisellä joka on ensin selittämässä "All life matters" kun joku moittii sitä että erityisesti mustat tulevat polisien ampumaksi. Mutta jotka sitten iloitsevat kun laittomat maahanmuuttajat palautetaan hengenvaarallisiin oloihin. (Näitä ihmisiä on melko runsaastikin. Itse asiassa MV -lehden itsemurhatapauksien kommentoinnissa itsemurhien yrittämisestä iloittiin kommenteissa aika laajasti. Tämä ei ole kovin pro-life.)

USA:ssa konservatiivikristityt kannattavat melko usein kuolemantuomioita. Ja niiden kohdalla aika moni kristitty kannattaa niitä vaikka on pro-life. Koska elämän arvo ei olekaan heille ehdoton ja absoluuttinen vaan sen voi menettää tietyillä ehdoilla. Tässä mielessä Raamatun komentamat kivityskuolemanrangaistuksetkin edustavat varsin konsistenttia linjaa. Linjaa joka ei pidä elämää absoluuttisena. On ehtoja joilla sen voi menettää. (Minulla ei ole ongelmaa tämän kanssa. Ongelmaa tulee jos tässä yhteydessä esittää että kannattaa elämän arvoa absoluuttisena.)

Voidaan sanoa että ei tämä tähän jää.

Kristityt ovat halukkaita puolustamaan potentiaalista elämää mutta vain hyvin harvoin oikeaa elämää. Abstraktiosta tehdään konkreettista ja konkretia unohtuu. Pro-lifeläisten elämä ja argumentisto onkin reifikaation läpitunkemaa. 

Kristillisyydessä onkin sellaisia hyvin yleisiä linjoja joissa puolustetaan abstraktia asiaa ja tämän edessä ollaan valmiita tuhoamaan aktuaalisia asioita.
1: Esimerkiksi nykyajan kristitty maahanmuuttokriitikko korostaa että hän ei ole rasisti vaan maahanmuuttokriittinen. Kritiikin kohde on yleisesti ottaen islam. Prosessissa otetaan kulttuurinen kehitelmä - kristittykin varmasti on iloisesti sanomassa että Allah ei ole mikään titeteen objektiiviseksi tosiasiaksi todistama Tosi Jumala - on jokin jonka kautta voidaan aivan oikeasti asettaa ihmisiä hengenvaaraan. Pro life ei selvästi koske "laittomia ihmisiä" sanan täydessä mielessä. Tämä näkyy siitä miten Tapio Puolimatka kokee tarpeellisena puhua siitä miten homoavioliitto tuhoaa avoliiton arvostuksen ja johtaa heteroparien perherakenteen murenemiseen ja tämä on relevantti riski jota vastaan pitää taistella. Mutta samanaikaisesti hän on hämmentävän lausunnoton maahanmuuttokeskustelussa. Kaikki elämät ovat absoluuttisia mutta toisten elämien absoluuttisuus on absoluuttisempaa kuin toisten.
2: Toisaalta kristityt haluavat että he elävät kristillisessä valtiossa. Ja siinä asuvia saman maan kansalaisia ei sotatilan tullen kohdeltaisi yhtään sen paremmin. He saavat eläessään kuulla moitteita siitä miten heidän pitäisi puolustaa Suomen kristillistä kulttuuria jolle ovat loisia, vapaamatkuistajia tai turmelijoita. Ja sitten heidän muka jotenkin pitäisi kuolla sotimalla tämän järjestelmän puolesta. Ja tässä yhteydessä valtio ja sukupuoli ovat kiinnostavia. Sitä ei olla sotaa vastaan vaan sitä mieltä että miesten tulisi sotia henkensä selvästi vaarantaen siksi että on kaksi konseptia (1) uskonto ja (2) isänmaa. Tässä yritetään vedota normaaliin omien läheisten puolustamiseen mutta tosiasiassa valtio on täysin inhimillinen abstraktio. Ihmisten pitäisi esimerkiksi suojella maan rajoja. Valtiot ovat kuitenkin kulttuurisia sopimuksia eivätkä ne rajatkaan ole mitään konkreettisia asioita jotka olisivat olemassa ihmisten keinotekoisen sopimusympäristön ulkopuolella. Tässä kohden kristitty osaa kertoa esimerkiksi siitä miten Raamatun "kymmenen käskyn" "älä tapa" ei olekaan mitään pro-lifeä vaan koskee asiatonta tappamista, murhaamista. On hyvin monta kertaa tullut vastaan tilanne jossa kristitty kertoo että sotiminen ei ole ongelma koska sotiminen ei ole tätä asiatonta tappamista, murhaamista. Selvää on että tämä teoria sanoo että sitä ei pidetä elämän arvoa absoluuttisena. Jos sotaan menevä voi kenties selvitä hengissä eikä sotaan lähettäminen ole itsemurha, niin sodassa vastapuolen sotilaiden ampuminen nähdään kuitenkin ei-moraalittomana "ei asiattomana tappamisena". Joka kertoo että elämän arvo ei olekaan absoluuttista vaan ehdollista.

Ja älkää ymmärtäkö minua tässä väärin.

Itse kannatan termejen käyttöä monessakin mielessä ; Ensinnä on olemassa luonnontieteeseen liittyviä ilmiöitä joihin liittyy tietämistä. Episteeminen pohja on hyvä asia käyttää käsitteitä. Toisaalta valtio ja kulttuuri ovat hyviä siinä mielessä että ne ovat käytännöllisiä. Esimerkiksi rahalla on väliä vaikka se on sosiaalinen sopimus. Sosiaalinen sopimus on ihmisten luomaa mutta kätevää.

Mutta selvää on että näitä abstrakteja asioita käytetään tilanteissa joissa ei selvästi puolusteta elämää ehdottomana ja vaalittavana asiana. Ja syy siihen miksi näin tapahtuu niinkin usein ei ole mitenkään yllättävää. ; Argumentaatio löytyy suoraan fundamentalistien raamatuntulkinnoista ; Kun katsotaan vanhan testamentin tulkintaa vastaan tulee se miten Vanhan testamentin puolella Jahve käskee israelilaisia tappamaan kanaanilaiset. Kanaanilaisten raskaana olevien naisten vatsat tuli halkaista esimerkiksi. Tätä käskyä on teologisoitu runsaasti. Ja toistuvana teemana on se että pro-lifeilylle löytyykin kivasti poikkeuksia joka tekee siitä varsin ei-pro-lifen. Esimerkiksi William Lane Craig ja Pat Robertson ja monet muut fundamentalistien kovasti kovasti ja vielä enemmän arvostamat ei-pahat-naturalistit ovat selittäneet sitä miten kanaanilaisten vauvoista olisi tullut vääräoppisia ja osa heistä voisi jopa kostaa vanhempiensa kaltoinkohtelun.Nämä vauvat olisivat siis päätyneet kuoltuaan Helvettiin ja siksi heidän tappamisensa oli asianmukaista.

Tämä tarkoittaakin sitä että eivät he puolusta edes potentiaalista elämää. He puolustavat potentiaalisia kristittyjä. Ja sama heimohenkisyys on tietenkin sinänsä luontevaa että he puolustavat myös aktuaalisia kristittyjä. Mikä on helppoa nähdä nyt kun on ilmestynyt Terho Miettisen ja Raija Pellin "Harhaanjohtajat" -kirja. EI ole vaikeaa löytää kommentteja joissa rikoksiin syyllistyneitä kristittyjä ja heidän henkistä väkivaltaansa harjoittaneita lahkojaan puolustetaan. MIten "niihin ei kuuluttu noista syistä" (mikä lienee triviaalisti totta mutta totta) ja miten tässä on takana lähinnä halu vainota hyviä kristittyjä (mikä on tässä kontekstissa aika triviaalia).

En tiedä mistä ajatus absoluuttisesta ihmiselämän arvosta tulee. Mutta ei se ainakaan fundamentalistien "Raamatuntulkinnoista" selvästi tule. Abortin pro-lifeilun kohdalla ei selitetä hyvistä kansanmurhista. Ne muistetaan vain omassa kontekstissaan, kun pitää suojella "Raamatun" Jumalan moraalisuutta "Pahan ongelma" -kontekstissa. Tämänlainen "unohtelu" kertoo ideologisesta taustasta. Eipä ihme että sellaista halutaan piilotella. Perimmäiset motiivit ja opit kun ovat hyvinkin selviä ; Olen elämäni aikana tavannut monenlaisia fundamentalisteja. Ja rehellisesti sanoen kokemukseni on se, että eivät he minua, elämääni tai maailmankuvaani arvosta tai kunnioita. Heillä on käännytysintoa ja halua keskustella kanssani lähinnä siinä kontekstissa että olen potentiaalinen kristitty. (Ainakin heidän kuvitelmissaan.) Sen sijaan peruskokemukseni on että väärä mielipiteeni tekee minusta väliaikaisesti arvottoman. Tyypin joka elää potentiaalinsa varassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Uskonto on logiikan vastaista, mitä muuta voi siltä odottaa?

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Kysymys ei ole siinä mitä odotan ja en odota (en odota mitään hyvää yhdeltäkään heistä koskaan ikinä missään, koska a posteriori tehdyn induktiivisen systeemin kautta tämä on varminta ja todennäköisimmin tottakin - ja vaikka ei olisikaan niin riskianalyysin kannalta on syytä olla varovainen koska riskien toteutuessa seuraukset ovat hyvin hyvin hyvin hyvin hyvin vakavia.)

Kysymys on vain argumenttianalyysistä ja siitä miten näitä odotettavuuksia löytää sormella osoitettavaksi.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Onko Tuomo Grenillä kokemusta siitä, miltä tuntuu joutua abortoiduksi?

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Oletko sinä koskaan ymmärtänyt lukemaasi? No et.

Vastauksenne oli ala-arvoinen ja käsittämätön. Hyvin monella tavalla jotka alle analysoin;
1: Jo aivan alkeellinen argumentaatioanalyysi (jossa sanottu puretaan premisseihin, väitelauseisiin ja johtopäätöksiin) kun kertoo tekstistäni sen että se ei ole puolustus tai vastustus koko aborttikysymykseen. Se on päinvastoin osoitus siitä että kristityt eivät ole pro-life. Heillä ei ole absoluuttista ihmisarvonäkemystä osana filosofiaansa. (Koska absoluuttinen tarkoittaa ehdotonta ja tilanteesta ja muista johtumatonta.) Tämä oli toisin sanoen teologien omien argumenttien sisällä olevan ristiriidan esilletuominen = osoitus siitä että pro life -kristityt harjoittavat sisäisesti ristiriitaista puhetta. Tämän huomautus ei ole kannanotto aborttiin. Tämä on kannanotto siihen että nämä kristityt eivät keskustele älyllisesti, loogisesti ja perustellen. Koska sisäinen ristiriitaisuus on aika vahva osoitus tästä.

2: Toisaalta miksi kysyt koko "oletko kokenut aborttia" -teemaa? Ensinnäkin se on lähtökohtaisesti tietenkin mieletön. Mutta onko se niin että pitää oikeasti kokea jokin jotta siitä voi puhua? Ai kyllä? Pidä sitten turpasi kiinni ateismista, homoavioliitoista, homoseksistä ja aivan kaikesta muusta. Sinulla ei ole lupaa sanoa niistä mitään. Tai sitten tuo "oletko itse kokenut" on typerehtivä heitto.
--- Tosin on myönnettävä että vertailu tilojen haluttavuuden välillä on kiehtova. Ihan sen takia että olen yrittänyt itsemurhaa, olen suisidaalinen. (Kaikki piirteitä joita "Hyvät pro-life kristityt" ovat minuun traumatisoineet tuhoamalla elämäni ilman että tässä on sinusta mitään puututtavaa. Tämä näkyy siitä miten intoreagoit tietyillä tavoilla blogauksissani mutta jätät aina puuttumatta tiettyihinb muihin juttuihin ja niistä ei näy pehmennyksiä tai pahoitteluita tai muitakaan.) Tällä hetkellä kantani on itse asiassa se, että jos elämä on lahja niin mihin sen saa palauttaa? Ja tässä nimenomaan niin että itsemurha on ikävä koska siitä on seurauksia. Abortista tämä tilanne puuuttuisi. Itse asiassa minä toivon että minut olisi abortoitu. Ja kun katsoo vanhempieni varallisuutta, temperamenttityyppi ja suhtautumista väkivaltaan jne. niin olisi "tiennyt tai pitänyt tietää" tämänsuuntaisia. Tämä elämäntilanne on jotain jonka Sinun ilmeisesti Arvostamasi "Raamattukin" tuntee ; Saarnaajan kirjassa puhutaan toiveista että olisi kuivettunut kohtuun tai muuten joutunut aborttiin verrattavaan tilanteeseen.

Olen kieltänyt kommentointiehdoissani sinulle aiheesta toiseen siirtymisen ja olkiukottamisen. Tervetuloa killfileeseen. (Vanhoista news -seinistä jne. tuttu lista ihmisistä joiden kirjoituksia ei näe.) Te ette keskustele vaan häiriköitte onelinerein. Te olette huono ihminen. Teidän onelinerin lukeminen on ajanhaaskausta. Niissä ei ole koskaan analyyttistä tai argumentatiivista sisältöä. Ne ovat pelkästään asenteellisia. Ja kun tämä asenne ei sisällä akateemisia hyveitä mutta sitäkin enemmän asennevammaisuutta, toivon että tikahdute. Tai tehkää mitä teette, kunhan teette sen muualla kuin minun vaikutuspiirissäni. (Mukaanlukien julkiset tiet jne. mielellään.)

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

"Kristityt abortinvastustajat korostavat olevansa pro-life. Elämän puolella. Tässä kohden usein toistuvana väitteenä on se, että heille ihmisarvo on erottamaton ja ääretön ja ehdoton. Tämä absoluuttinen ihmisarvo on jotain jota he pitävät objektiivisen moraalin ytimenä ja myös kristinuskon lahjana länsimaiselle sivistykselle."

Nämä ristiriitaisuudet voi nähdä kontekstikohtaisena vallankäytönä, jonka kohtalokkaat vaikutukset läpäisevät laajennettuna koko "sivistyneen" maailman.

Kuinka moni tämän päivän onneton ihminen olisi jäänyt syntymättä, jos hänellä olisi ollut mahdollisuus valita olla syntymättä. Onnettomista ihmisistä ei muodostu onnellisia ihmisjoukkoja.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Kristinuskon ydinmehu nykyään ja luultavasti aina on ollut siinä kombossa että "ei saa tehdä aborttia", sitten kaikkien elämästä tehdään sietämätöntä ja sitten ei muka saa edes tehdä itsemurhaa.

No, ehkä niitä ei tehtäisi jos ette olisi sellaisia ihmisiä. Talibaneja pidetään kauheina kun tekevät itsemurhaiskuja ja surmaavat ihmisiä. Se, mitä olen tästä uskonnollisen väkivallan teoskirjasta viime päivinä lukenut, olen mm. oppinut sen että selvästi Suomessa sitä ajetaan ihmisiä nurkkaan niin syvälle että itsemurha on odotettavin vaihtoehto. Ja sitten moititaan kuollutta synnitekijää.

Käyttäjän AnteroSmki kuva
Antero Säämäki

Helpompi steriloimisen saaminen kotimaisessa terveydenhoidossa vähentäisi ei-toivottuja raskauksia, abortteja ja huostaanottoja.
Suomessa oikeutta sterilointiin pitäisi laajentaa.

Suomen nykylain 30 vuotta tai kolme lasta on holhoavaa vanhanaikaista lainsäädäntöä.
Muissa Pohjoismaissa ikäraja on 25 vuotta.

Nyt on käynnissä kansalaisaloite "Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta"
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2401
Aloitteen tavoitteena on 25 vuotta tai kaksi lasta steriloinnin perusteeksi.

Siitä ei ole kerrottu isoimmissa tiedotusvälineissä.
Kansanedustajista 99,5 % ei ole kertonut kantaa lakimuutoksen tarpeeseen.

Joten jos kannatatte pohjoismaista oikeutta sterilointiiin, kannattakaa ja jakakaa kansalaisaloitetta.

Toimituksen poiminnat