Vauhdikas Tiainen

Patrick Tiaisella on ollut vauhdikasta aikaa. Miettisen & Pellin "Harhaanjohtajat" -kirja on maininnut hänet koska hänen saarnoissaan puhutaan erikoisia väitteitä ihmeistä. Kuten esimerkiksi siitä miten Tiainen kykenee ajamaan autolla ilman bensiiniä. Hänen puheensa ovatkin olleet hirmu omituisia ja epäuskottavia. Toisaalta ei niitä varmasti pidettäisi ihmeinä uskovaisten parissa jos ne olisivat totuttuja ja tavanomaisia. Eli jotain joka kokemuksemme perusteella vaikuttaa uskottavalta.

Nyt hän on toisenlaisessa kriisissä.  Kuulin Radio Dei:stä miten hän erosi. Radio Dei esitti että se "selvitti karismaattisen kohusaarnaajan eron syyn." Tai siis luki Facebookista. Melkomoista Tutkivaa Journalismia jälleen noilta laatuajattelijoilta. Tiainen nimittäin tiedotti  julkisesti facebookissaan 3.5.2007 siitä miten hän eroaa. "Olen irtisanoutunut Word Of Faith-kirkkokunnan johtajuudesta omasta pyynnöstäni 5.4.17." Takana on erikoinen aviokriisi. "Viimeisten kuukausien aikana minulla on ollut avioliiton ulkopuolinen suhde mieshenkilön kanssa. Tämä kysymyksiä herättävä asia on tullut esille tämän maaliskuun lopussa. Tämän tilanteen johdosta ajauduin epätoivon tunteisiin ja tekoihin. Kaikki kärjistyi tapahtumasarjaan, joka päättyi keskiviikkona 29.3.17 kun olin Kokkolassa vakavassa auto-onnettomuudessa, jossa minut pelastettiin palavasta autosta." Tapahtumasta toki uutisoitiin muutoinkin.

Itseäni olisi kiinnostanut Radio Dein tutkiva journalismi joka olisi selvittänyt oliko kyseessä onnettomuus vai itsemurhayritys. Sekä se, olisiko auto ajanut onnettomuushetkellä Pyhän Hengen voimalla vai normaalilla bensiinillä. (Näillä kun on tärkeitä teologisia implikaatioita. Vaikka joku toki voi olla  juhanistarczewskiläinen
ja kertoa että ei se onnettomuuteen joutuminen ainakaan siunaus ole.)

TIaiselle on tietenkin paljon verrattavia. Nokia Mission Markku Koivistosta Ted Haggardiin. Moni kristillinen saarnaaja joka on moittinut homouden syntyä on itse homostellut. Tässä mielessä Tiaisen tilanne johtaakin helposti siihen että ilkutaan siitä miten homojen vastustajat vihaavat kaapissa omaa homouttaan. Ja toisaalta "kohusaarnaajan" (Radio Dei ei erehdy titteleissä) sukunimi suorastaan huusi erilaisia vitsejä homotiaisista. Tämä on asiatonta mutta toisaalta vähintään jokseenkin hauskaa. (Ihminen on näin ollen puolin ja toisin pieni. Tai ainakin pikkumainen.)

Mutta tärkeämpi kysymys on toinen.

Kun katsotaan näitä moraalisia kriisejä, niin ne vaikuttavat olevan kohtuu relevantteja. Tosiasioiden kanssa riitely ei johda usein kirkkokunnista erottamiseen tai eroamisiin. (Pahat kielet voivat jopa sanoa että tämä olisi jotenkin vaatimus. Mutta en mene niin pitkälle.) Moraalikohuista sen sijaan tulee usein vaikeuksia. 

Uskovaisten silmiin tämänlaiset moraalittomuuskriisit eivät tuota mitään ongelmia. Koska heille oma uskonto ei katsota instituutiona vaan oppijärjestelmänä; Huomio ei ole siinä että tapahtuuko pahoja asioita ja piilotellaanko niitä. Vaan siinä että jos uskonnon dogmat kieltävät asian niin sitten asiat tapahtuvat uskonnosta huolimatta – sanovat tilastolliset yli- ja aliedustukset sitten mitä tahansa. (Tätä kautta uskonto usein kritiikki-immunisoi itseään koska jos sen opin mukaan jokin on syntiä, sen vastustaminen on hyvyyttä ja uskonnon vastustus dogmien seuraamisessa nähdään moraalirappiona. Joten jos pahaa tehdään uskonnon nimissä, uskontokriitikko on turmeltunut. Jos pahaa tehdään uskonnon sisällä uskonnon oppia vastaan se ei ole uskonnon vika.)

Mutta itse näen tässä ihan muun vastustuksen aiheen.

Tiainen on tässä kohden harvinaisen suoraselkäinen sillä esimerkiksi Haggard kiisti syyllisyyttään todistusaineistosta huolimatta hyvin pitkään ja jatkoi tämän jälkeen eheytymisteeman kautta niin että hän ei ollut homoseksuaali joka ei ollut omien puheidensa mukaan ollut ollut silloinkaan kun oli homoillut. Vakiona tässä on se että synnintuntoon ei tunnu vievän oma omatunto ja se paljon puhutun kristillisen opin tunteminen. (Saarnaajan oletetaan olevan innoissaan eli tuntevan syvästi tämänlaiset aiheet.) Kimmokkeena on ollut kiinni jääminen. Tässä mielessä hän vaikuttaa hyvin normaalilta kristityltä. ; Tässä yhteydessä on tietenkin selvää että suhteeni Tiaisen homoseksuaalisuuteen on kuten muukin homoseksuaalisuus. En siis pidä Tiaista "syntisenä" homoilunsa vuoksi. Tästä valehtelusta ja kiemurtelusta voi sitten olla toista mieltä.

Tiaisen käytös oikeastaan alleviivaa sitä mistä uskonyhteisöissä yleensä on kyse. Julkisivusta. Omien sanojen mukaan pitää vihata syntiä eikä syntistä. Mutta sitten kritiikin kohde ei olekaan homoseksuaalinen taipumus vaan julkihomoilu eli homoseksuaalisuuden harjoittaminen. Ja nimenomaan sellainen joka on julkista ja tiedotettua.

Tätä kautta moitteen kohteeksi ei tulekaan homoseksuaalisuuden harjoittaminen vaan avoimesti homoseksuaaleina elävien ihmisten tuomitseminen. Ja sitten kun tämänlaista suoltava itse homoilee salassa, korostetaan armoa ja armeliaisuutta. Tiaisenkin kohdalla ei mennyt kuin tunteja kun hurmokselliset kristityt selittivät että Tiaista pitäisi kohdella suopeasti. Kaappihomovertaus koetaan ilmeisesti ikävänä yleistyksenä joka on ymmärrettävää. Mutta tämän lisäksi mukana on ajatus että katuva homoiluaan piilotellut ja siitä valehdellut kristitty ns. "saa armon pyytämällä". On selvää että moitteena ei olekaan edes syntinen aktio. Ei tässä selvästi vihata syntiä vaan väärää uskontoa edustavia.

Periaatteessa sitä puhutaan siitä että ei vihata syntistä vaan synnin tekemistä. Mutta sitten armoa annetaan aina sen mukaan miten nöyristelee järjestelmälle. Anteeksi saa kun antautuu uskonyhteisön edessä ja myöntää uskonnon vallan. Joten tässä ei vastusteta syntiä vaan niitä syntisiä jotka eivät kumarra järjestelmälle.

Ei ajatukset ja teot vaan instituutiolle ja ryhmälle nöyristely ja instituution kunnioittaminen josta piilottelu itsessään on tietenkin indikaattori. Ihminen siivoaa kaksoiselämäänsä helpoiten sellaisia tapoja joiden yhteisöarvoihin ollaan sitoutuneita.; Tiaisen, kuten suurimman osan kristittyjen kohdalla, totean että heillä on yleensä menossa ajatus siitä että yhteiskunnan ja yksilön moraalinen toiminta on sidoksissa uskontoon. Jos tämä on totta kristittyjen olisi oltava erityisen moitteettomia erityisen aina. He eivät voi olla "yhtä kauheita kuin minä". Heidän tulee olla puhtoisia. Koska jos näin ei ole, on väite näistä tyhjää uhoa..

Ja heille voin sanoa että on varsin erikoista kuulla  elävänsä synnissä ja moraalittomuudesta joltakulta, joka elää valheessa. Ja, kuten bensaihmeisiin uskovien kohdalla melkomoisen varmasti on, joka elää valheesta. (Ja itse asiassa tällä pitäisi olla enemmän merkitystä kuin sillä ovatko tyypit hyväkäytöksisiä vai eivät. Jos siis se Totuus ns. kiinnostaa, that is.)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu