Kristittyjen anteeksipyyntöjä odotellessa…

Näin Pride -viikolla voi olla hyvä muistuttaa siitä että nykyään homoseksuaalit pääsevät naimisiin. Tämä ratkaisu oli jotain jolle kauhisteltiin vakavasti ennen lainsäädännön tulemista. Kristityt liittivät siihen paljon kaikenlaista.

Tapio Puolimatka esimerkiksi kirjoitteli Helsingin Sanomiin yhteiskunnan romahtamisesta rooman valtakuntaan viittaillen. Susanna Koivula taas veteli Aidon Avioliiton alkutilaisuudessa profetaalisia kirjeitä tulevaisuudesta jossa kristittyjä vainottiin väkivaltaisesti ja raa-asti. Pekka Rahkila taas esitteli Turun Sanomissa näkemyksiään jonka mukaan lain muuttuessa "perinteisen avioliiton kannattajista tulisi suvaitsemattomia lain rikkojia".

Nämä kaikki ovat jotain jotka ovat kovia syytöksiä. Niissä kuvataan ei-kristillisiä piirejä tietynlaisiksi. Lisäksi nämä eivät ole mielipidekysymyksiä. Ne ovat yhteiskuntapoliittisia ennustuksia todellisuudesta. Voidaan jopa sanoa että nämä teoriat tulevaisuudesta ovat heidän maailmankuvansa tekemiä ennusteita. Toisin sanoen ne ovat syytöksiä joiden toteutumatta jääminen on haaste näiden ihmisten maailmankuvan järkevyydelle.

Toki en tässä sano että "kaikki kristityt". Ja tämä on hyvin tärkeää. Sillä en luota niinsanottuun kollektiiviseen vastuuseen. Esimerkiksi itse olen sitä mieltä että olisi aika omituista syyttää nykyajan kristittyjä ristiretkistä tai noitavainoista. Samasta syystä jotkut Alan Turingille annetut valtiolliset anteeksipyynnöt ovat olleet hieman omituisia. Samoin se että nykyajan nuoret Saksalaiset joutuvat jotenkin puolustelemaan tai anteeksipyytelemään holokaustia on vähintään erikoista.

Luotankin henkilökohtaiseen vastuuseen.

Jokainen näistä on käyttänyt sananvapauttaan. Itse näen että vapauteen liittyy aina myös vastuu. Esimerkiksi siten että jos haluaa olla kunniallinen ihminen, niin jos herjaa toista yksilöä tai ihmisryhmää ja esittää tästä epätosia syytöksiä, on kunniallinen ihminen velvollinen pyytämään anteeksi, katumaan ja olemaan toistamatta virhettään uudestaan.

On toki niin että mielipiteenvapaus voi taata että ihmisellä saa olla sellainen mielipide että WTC -iskut tapahtuivat toukokuussa 1982. Mutta nämä ihmiset ovat väärässä. Samoin ihmisellä voi olla mielipide että heti homoavioliiton voimaanastuessa ateistit haluavat hirttää kristittyjä pappien suoliin, mutta jos tätä ei tapahdu nämä mielipiteet ovat herjaavia epätotuuksia.

On toki myös niin että ihmisiä ei ole velvoitettu olemaan kunniallisia, asiallisia tai kunnioitettavia. Aivan kuten heidän mielipiteitään tai muuta ei ole pakko kunnioittaa mitenkään. Heillä on juridisia oikeuksia esimerkksi ruumiillisesta koskemattomuudesta ja se siitä sitten. Mitään tämän enempää ei ole pakko tehdä. Näiden ihmisten ei tarvitse pyytää anteeksi ja heitä ei silti saa hakata tai vainota. Se vain tekee heistä ei-kunniallisia ihmisiä. Sellaisia joiden puheet hyvyydestä, järkevyydestä ja asiallisuudesta voidaan jättää omaan arvoonsa. Tai sen vastakohtaan.

Ihmiset joko käyttävät vapauksiaan vastuullisesti tai eivät. Heitä kunnioitetaan tai jätetään kunnioittamatta tämän perusteella. Se, että pitää heitä kunniattomina on mielipide ja sen ilmikirjaaminen on samanlainen mielipiteenvapausasia kuin se että kertoo olevansa vakaasti sitä mieltä että homojen mennessä naimisiin ateistit alkavat vainoamaan kristittyjä.

Nyt homojen avioliiton hyväksymisestä on kulunut jo useita kuukausia.

En ole huomannut että Susanna Koivulaa olisi kidutusmurhattu. Toki jotkut Toni Torpan tyyliset Saulus -lähetys ihmiset ennustelevat että yhteiskuntaa 20 vuoden päästä ei enää ole olemassakaan. Tuhon aikäjännettä on tässä mielessä korostettu pidemmälle. Tämä onkin jotain joka pitää painaa muistiin näiden ihmisten kanssa. Katsoa sitten mitä epäonnistumisiaan pyytävät anteeksi. Ja katsoa että miten hyvä ja totuudenmukainen heidän maailmankuvansa on – ihan sitä kautta että näkemysten faktuaalisuutta tavataan testata sen mukaan miten ennusteet pätevät. (ID -teorian paradigmannousua ja kristittyjen massavainoja odotellessa.)

Tässä tilanne noudattaakin tuttua kaavaa; Kauhistelut olisi otettava vakavasti. Niitä ei tarvitse todistaa koska ne tiedetään oman vakaumuksen kannalta ja niiden ilmituominen on uskonnonvapautta ja mielipiteenvapautta. (Jopa tiedettä, kuten Puolimatkan fanien suunnalta on esitetty.)
 

Toki nämä maailmantuhon ennusteet eivät ole uusia. Itse asiassa tuoretta maailmantuhoa "sukupolven päässä" on esitetty kauan. 1960 -luvulla tämä liittyi kaikkeen mikä liittyi seksuaaliseen vallankumoukseen. Ja sitä liitettiin myös sellaiseen seksuaaliseen käyttäytymiseen jota nykyään pidetään jopa fundamentalistikristittyjen kohdalla varsin tavallisena. Tätä ovat seuranneet ties mitkä saatanapaniikit ja vastaavat. Suomessa kristittyjen yhteiskuntarappiopelotteluja ja kauhukohkaamisia on tehty niin sukunimilaista kuin lasten piiskaamissäädänteistä. Jostain syystä näihin paniikkiehin osallistuneet eivät ole tunnustaneet epäonnistuneensa tulevaisuuden ennustamisessa että ihmisinä. Vielä harvempi on tajunnut että jos maailmankuva vahvasti ennustaa jotain jota ei tapahdu ja tekee tätä vahvasti niin se kertoo että heidän maailmankuvansa on virhe.

Ja kun se liittyy siihen että ihmisryhmät leimataan jo ennakkoon väkivaltaisiksi vainoajiksi ja julmiksi, se on paitsi tosiasioidenvastainen niin myös epäinhimillinen ja asiaton ja moraaliton tapa elää ja olla. Puhtaan herjaamisesta tai väärän todistuksen antamisesta lähimmäisistä. Kristittyjen luulisi välittävän tämänlaisista asioista ja pyytelevän anteeksi. Älyllisesti rationaaliset ihmiset tietenkin myös luopuisivat moraalittomista elämäntavoistaan, mutta tätä en toki näiltä kauhukohkaavilta kristityiltä odota.

Itse muistan kauhisteluja joita 1990 -luvulla liitettiin roolipeleihin. Se maksoi minulle ystäväni hengen ja miltei omanikin. Itsemurhaan savustaminen oli täysin pätevä keino tehdä kristillistä nuorisotyötä tuolloin. En ole kuullut ainuttakaan anteeksipyyntöä. 20 vuoden ennusteet epäonnistuvat sarjatulella. Mutta anteeksipyyntöjä ei kuulu. Koska kohkaaminen ja huoli on aina siirretty seuraaviin aiheisiin. Uskonkin että 20 -vuoden kuluttua Susanna Koivulaa ei ole lynkattu vaan sen sijaan hän kauhistelee jotain sen ajan konservatiivien kauhistelemaa uutta asiaa.

Se minkä nämä ihmiset unohtavat on vastuullisuus.

Vastuu sanoista ja teoista. Anteeksipyyntö olisi asiallisen ihmisen minimivaatimus. On helppoa "olla oikeassa" etukäteen ja kertoa omia mielipiteitään. Huutaa, pelotella, herjata. On helppoa moittia ihmisryhmiä kollektiivisesti. Tallata heitä. Haukkua heitä nimi mainiten netissä. Estää heidän työnsaantiaan kristillisillä alueilla. Pilata heiltä elämä. Savustaa itsemurhaan. (Jos pelkää että mielipide on yhteiskuntatuhon takana, se innostaa käyttämään äärimmäisiäkin keinoja. Tästä helppo fakta on se että itse olen saanut tappouhkauksia fundamentalitsikristityiltä mutta en ole sellaisia lähetellyt heidän suuntaansa. Saatanapaniikki tappoi minuta ystävän ja sai itseni yrittämään  sitä. Tästäkään ei ole muuten anteeksipyyntöjä sadellut. Muuta kyllä.)

Itse taas näen että jos maailmankuva ei tee sinusta moraalisesti vahvempaa ihmistä ja tämä maailmankuva esittää olevansa missään liitoksessa moraalisuuteen, niin sitten tämä ideologia on omien ehtojensakin mukaan huono. Eli älyllisesti rehellinen ihmienn ei sellaista kunnioita, saati sellaiseen liity.

Epäonnistuneita kauhumaalauksia ja profetioita historiasta ei ole vaikeaa löytää. Niitä esittäneitä kristittyjä on helppo listata pitkiksi luetteloiksi. Sen sijaan se joka on vaikea löytää näihin luetteloihin kuuluva vastuullinen kristitty yksilö joka olisi kantanut vastuunsa epäonnistumisen jälkeen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu