Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Anteeksi, Voisitteko unohtaa privileegioni hetkeksi?

  • Mieskyynel-smieskyynel
    Mieskyynel-smieskyynel

Olen viime aikoina huvitellut ihmisryhmän kustannuksella. Se on minulle tapa jota minun ei kenties pitäisi tehdä - jos ei muuta niin sen vuoksi että tiedän millaista on olla tämänlainen ihminen. Huomiotani on herättäneet "tahdonvastainen selibaatti". (Termi jota moni pitää huonona, joskin itse ymmärrän miten se on kehitetty ja miksi se on palikkaudestaan ja oksymoroniudestaan huolimatta jossain määrin ansiokas.)

Incel -alakulttuuri viittaa yksinkertaisesti ihmisryhmään jotka elävät tahtonsa vastaisesti ilman seksiä. Suomessa tätä ajattelusuuntaa luultavasti vahviten on tuonut esiin Timo Hännikäinen ”Ilman” -kirjassaan. Se on vaikuttanut melko harmittomalta, korkeintaan rasittavalta. Toisaalta halua sympatiaankin on löytynyt; Nykyaikana ulkonäköä ja muuta koskevat vaatimukset sysäävät ihmisiä syrjään seksielämästä ja perheestä jota kuitenkin mainostetaan aika vahvasti elämän ydinasiaksi, jopa yhteiskunnan jatkuvuuden kannalta oleelliseksi konseptiksi, jonka ulkopuolella ei ole oikein täyttä ja onnellista elämää. Joten katkeroitumista tavallaan sympatiseeraakin.

Ainakin teoriassa.

Incel -piirin historiaa tarkastellessa voi oppia, että sen toiminta on lähtenyt Alanan ”ForeverAlone” -henkisestä tukikulttuurista. Itselleni silmiipistävää ovat nimenomaan sukupuolierot, biologiset tahi kulttuuriset. Kehitin aivan liian pienellä otoskoolla aivan liianpitkälle viedyn kategorioinnin jossa karkeasti (1) Incel lähti naisista jotka olivat avoimesti tunnustamassa että eivät ole ulkoisesti viehättäviä. (2) Incel muuttui miesliikkeeksi jossa miehet eivät tunnusta olevansa aikamoisia häijyläisiä.

Muutokset johtuvat siitä että erilaisia ilmiöitä nousee. Ja monet muutokset ovat samanlaatuisia ja samansuuntaisia. Esimerkiksi New Yorkerissa käsiteltiin Natalie Wynniä. Hän on sinänsä mielenkiintoinen tyyppi, että hän on ollut aikoinaan skeptikkopiireissä. Nykyään häntä kutsutaan ”sosial justice warrioriksi”. Eli tieteellisestä maailmankuvasta tai sellaiseksi identifioitumissta on menty moralismin suuntaan.

Hän on muun muassa tutustunut tähän edellämainittuun incel -alakulttuuriin ja on varoitellut siitä jo ennen kuin siihen liittyvät surmatapaukset ovat nousseet esiin. (Incel -piireistä on noussut muutama näkyvä avoimesti incel-tilanteella oikeutettuja väkivallantekoja.) Mutta tämä tarttuu ei-yhtä-seksikeskeiseen ryhmään. Skeptikoihin.

Wynnistä merkittävää oli että skeptikkopiirit, joita voidaan kutsua enemmän snobeiksi kuin julmiksi, alkoivat pitämään sisällä erikoista materiaalia. Esimerkiksi siitä miten  feminismi on syöpä ja mustien oikeuskampanjat uhkaavat meitä kaikkia. Myös fasismisympatiat nousivat näkyviin. Alakulttuurin muutos ällistytti häntä. Hän on kuitenkin tarttunut siihen, että on järkevämpää miettiä miten normaaleista lähtökohdista voidaan ajautua tämänlaiseen. Koska sitä kautta asiat ovat muutakin kuin vihollisyksilitä.

En malta olla tässä yhteydessä mainitsematta myös Incel -liikeeseen löyhästi kuuluvaa MGTOW -ryhmittymää joka elää tarkoituksellisessa seksistä kieltäytymisessä. Joka olisi tietenkin OK, jos sitä ei tehtäisi ihan sillä tavalla jolla he sitä tapaavat usein tehdä. ; Jos luulet että aitoa naisvihaa löytyy sovinistimiehistä, niin sanotaan näin että MGTOW:ssa nainen on ennen kaikkea uhka eikä mahdollisuus seksuaaliseen häirintään.

Huvittavia alakulttuureita?

Tämä kaikki on tavallaan kiinnostavaa internetpöhinää jota on hauskaa katsoa sivusta. Esimerkiksi puolisoni sisar on tutustunut Incel ja MGTOW -kulttuuriin lähinnä sitä kautta että hän seuraa sellaisia internetkanavia, joissa opetellaan suhtautumaan rakentavasti ihmisiin jotka ovat perinjuurin outoja. (Siitä on kuulemma ollut paljon apua minun kanssani. Mikä on lohdullista, onhan paikassa myös ohjeita miten liberaalin tulee suhtautua vanhempiinsa jotka moukaavat pro-Trump -materiaalia. Sääli että en muista mikä tämän kanavan nimi on koska se olisi hauska liittää tähän yhteyteen.) 

Mutta näkisin että tässä kaikessa on kuitenkin hyvin tärkeä opetus. Niiden takana on yhteinen punainen linja. Joka löytyy myös Jordan Peterson -boomista. Tämä on erikoinen heitto koska usein Petersonin fanit korostavat perhe-elämän tärkeyttä ja pitävät uhriutumista vastenmielisenä – ainakin silloin kun eivät itse harrasta sitä.

Mutta tässä on kuitenkin yhteinen linja. Jonka käsittely on nähdäkseni hyvin tärkeää.

Mielestäni Cracked tekee hyvän tiivistelmän Petersonin filosofiasta. Siitä miten Petersonin yksi tärkeimmistä teemoista on se, että erityisoikeudet – olivatpa ne valkoisten etuoikeuksia, miesten etuoikeuksia tai heteroiden etuoikeuksia – ovat valetta. Toisaalta teemana on että Petersonin moraali selittää Petersonin filosofian. Petersonin moraali vaikuttaa Petersonin poliittisiin käsityksiin. Ja kaikki tämä on ymmärrettävää kun muistaa, että Peterson on ennen kaikkea self-help -kirjoittaja. "12 Rules For Life" on bestseller. Hänellä on paljon faneja jotka kertovat että Peterson on mullistanut heidän elämänsä parempaan.

Petersonin ajatuksissa tämä kaikki osuu siinä mielessä yhteen että Petersonin kohderyhmänä ovat ennen kaikkea joko luuseriksi tai alistetuksi itsensä kokevat miehet. Petersonin fanipohjassa on paljon valkoihoisia heteroseksuaaleja miehiä jotka kokevat että argumentit privileegioista ovat roskaa koska he yksilötasolla ja henkilökohtaisesti ovat itse asiassa rimpuilemassa erilaisissa vaikeuksissa. Heillä ei ole menestystä. Heille on varmasti vaikeaa sanoa, että sisäistä etuoikeutesi ja tunnusta ne ääneen kun he kokevat että heillä ei ole elämässään juuri mitään.

Ja tämä on se pointti. ; Joku tulee heille sanomaan että "tiedosta etuoikeutesi" ja he ovat että "jaa, mitkä". Elämässä ei ole kovin paljoa ja sellaisilla erilaiset itseapuvelhot ja kulttijohtajat ovat aina ratsastaneet. (Peterson on tässä skaalassa kenties jopa parannus normiin.)

Itse olen hyvin vastahankainen Petersonin näkemyksille. Hän on mielestäni vähintään ogelmallinen pukeutumalla kliinisen psykologin kaapuun kun hän kuitenkin käytännössä julistaa ennen kaikkea ei-kliinistä psykologiaa ja Jungilaisia arkkityyppejä. Hän on minulle asiantuntija alkoholistejen psykologiasta. Ja jopa nähdessäni hänen itseapukirjansa, ihmettelen että minkälainen alkoholisti täytyy olla että tarvitsee jonkun sanomaan sellaisia asioita kuin ”siivoa huoneesi”.

Mutta minun tunteilla on tässä aika vähän merkitystä.

Sillä kykenen kuitenkin ymmärtämään, joskaan en hyväksymään, miten tämä kaikki tavallaan lähtee rakentamaan itseään. Eikä ole ollenkaan erikoista että esimerkiksi mainitsemani skeptikkoryhmät ovat tulleet mainituksi blogauksen alussa.

Sillä sanotaan näin; Miehellä on sellaisia privileegioita että niiden tiedostaminen on niin tärkeää että helposti jää huomaamatta asioita.

Voidaan esimerkiksi huomata, kuten Tämä Päivä -blogissa tehtiin, että nörttimiesten pilkkaamiselle on sellainen piirre että sitä pidetään hyvin laajasti asiallisena. Nörtistä tulee helposti hän on henkilö joka epätoivoisesti haluaa jotain validaatiota, mutta ei sitä ympäristöstään saa. ”Pakkomielteet” ovat ”korkeintaan huvittavia”. Suopeus on parhaimmillaan sitä että ne ”sallitaan” ”harmittomana”. Normaalit ihmiset kokevat kanssakäymisen helposti outona, ja arvostusta ei saa.

Toisaalta esimerkiksi itse olen ollut skeptikkopiireissä melko kauan. Ja olen tässä yhteydessä oppinut huomaamaan, että näkemys sen parissa on sen tyylinen että kunnioittava keskustelu on aina sitä, että yritetään osoittaa miten olet väärässä ja miten tarvitset Jeesusta elämääsi. Ei tarvitse seurata skeptikkopiirejä kauaa huomatakseen, että sinne tullaan kertomaan:

Esimerkiksi tänään Skepsis -ryhmän facebookissa herra Tenkanen tuli viittaamaan Kari Enqvistiin tavalla jossa vihjattiin hänen elämänsä olevan ristiriitaista. ”tyhjyyden saarnaajien päässä vihdoinkin kumisee tietoisuus ja kaipaus suuremmasta totuudesta. Engvist ja Enbuske ovat älähtäneet, kuka on seuraava? Totuus ja elämä ovat olemassa! Joh 14:6!” Tässä yhteydessä viitattiin Enqvistin sanomisiin, joiden vihjattiin sisältävän asioita jotka olisivat ristiriidassa tieteellisen maailmankuvan kanssa. Vaikka tosiasiassa ne taitavat olla enemmän ristiriidassa sen kanssa mitä Herra Tenkanen kykenee tieteelliseen maailmankuvaan yhdistämään omissa kriteeristöissään jotka eivät ole tieteen määritelmästä tai skeptikkojen omista maailmankuvauksista napattuja vaan jotka on liitetty siihen ulkopuolelta, ns. supernaturalistisesta perustasta ponnistavin premissein, joissa tietyt asiat a priori väitetään ei-naturalistisiksi.

Vahvin skeptikkoudestani ikinä saamani toistuva kokemus on se, että samanaikaisesti kerrotaan että (1) skeptikot ovat nuivia ja ilkeitä koska debunkkaavat jotain liskomiesoppeja mutta samalla sitten heidän (2) joko pitäisi kritisoida jotain poliittisia asenteita ja vastustaa jotain sosiaalista ilmiötä kuin se sitten olisi parempi tai joka tapauksessa (3) ymmärtää että skeptikoiden maailmankuvan kunnioitus ei ole samanarvoista koska se ei ole henkistä. Skeptikko on ilkeä koska murskaa muiden maailmankuvia. Mutta toisaalta sitten ensireaktio skeptismiin ja tieteelliseen maailmankuvaan on kyseenalaistaminen. On tärkeää käännyttää, pelastaa Jeesukseen. Tai sitten muuten opastaa että tieteellinen maailmankuva on köyhä.

Uskontokritiikissäkin olen havainnut että on täysin ”hyväntahtoista ja asiallista” asettaa aikajanoja. Kun kerron että uskonto on tuhonnut elämäni ja yhteisö savustanut minut itsemurhaan, kommentointi menee rationaalisen-asialliselle linjalle malliin ”mitä sulle on muka tapahtunut viimeisen viiden vuoden aikana”. Samaa tuskin kysyttäisiin raiskatulta naiselta, paitsi ehkä MGTOW -piireissä.

Kun muistelen vuosien keskustelujani ja kokemuksiani uskonnottomana, nörttinä ja skeptikkona, niin en muista saaneeni kertaakaan kunnolla kunnioittavaa tai tasapuolista kohtelua. Kertaakaan. Olen aina ollut ”väärässäolija” tai ”opastettava”. Harmittavan huvittavaa on myös se, että minua tullaan usein ”opastamaan oikeaan” olkiukkoiluilla ja loogisia virheitä sisältävillä jutuilla jotka eivät ole ollenkaan sitä osaamistasoa johon olen tottunut ja jota itseltäni vaadin. Riemulijat tulevat kysymään että miten evopellen suu pannaan kun tyhjä räjähti ja että ilman Jumalaa eletään nihilismissä.

Sitten kaiken tämän jälkeen ihmetellään jos normaali reaktio muutaman vuoden jälkeen on antipatia. Ja pahastutaan jos normaalireaktio se, mikä minulla on. Eli jos joku tulee kertomaan että uskontoa tarvitaan koska muuten voisimme vain tappaa toisemme, niin kerron heille että ”okei, tuollaisen pelottelun jälkeen en uskalla vakuuttaa Teitä. Jatkakaa itsellenne valehtelemista entiseen malliin – heippa!”

Samanaikaisesti on tietenkin niin että minulla on etuoikeuksia.

tse asiassa minulla on pitkäaikainen puoliso, jonka kanssa meillä menee niin hyvin että hän kertoo että olen oikea saalis – kunhan vain muistaisin joskus olla avaamatta suutani. Mutta tämä ei ole mikään ilmiselvyys. Olin nuorempana vähintään epäilyttävää puolisomateriaalia. Enkä itse asiassa ollenkaan ihmettelisi että jos olisin jäänyt yksin kuuntelemaan kristillistä armoa siitä miten maialmankuvani on lattea, olisin katkeroitunut vielä nykyistäkin pahemmin. Ymmärrän tavallaan miten Peterson -faniksi ja inceliksi päädytään.

Ei tästä kunnioittamattomuuskurimuksesta ole muuta tietä kuin katkeruuteen. Kenties ongelmana on se, että miesten etuoikeudet eivät oikesti koske kaikkia miehiä. (Notallmen.) Vallassaolevat miehet sortavat naisten lisäksi myös alempana hierarkiassa olevia miehiä. Ei ihme jos tässä kokemusilmapiirissä joku Petersonin chanttaama dominanssihierarkia alkaa maistumaan kovalta tieteeltä ja paitsi kliiniseltä psykologialta niin myös kliiniseltä yhteiskuntatieteeltä.

Toki on tässä yksi asia jota en tajua. Nimittäin se, että systeemin tajutaan tallaavan - Peterson jopa kuvaa dominanssihierarkian olevan vallitseva asiantila. Incel -piireissä suositaan taas esim. ajatuksia miesten erilaisista markkina-arvoista. Ja näitä pidetään maailmaa kuvaavina asioina. Ja itsereflektiossa ei samastuta voittajiin. Tämä on hyvin erikoista koska tavallisesti esimerkiksi eugeniikassa olen ollut huomaavinani ulkopuolelta että rodunjalostusta kannattaa aika usein sellainen tyyppi joka eugeenisten prosessien todella käynnistyessä jäisi sinne häviäjien puolelle. Mutta he eivät taatusti ikinä näe itseään sinne. Inceliläiset ja Petersonin seuraajat taas tunnustautuvat "omegoiksi" "alfojen" sijaan.

Se mikä minua ihmetyttää esimerkiksi incel -piireissä on se, että he ovat järjestelmän tuotos mutta he kuitenkin haluavat nimenomaan tukea järjestelmää. Petersonin kannattajilla vallitseva länsimainen yhteiskunta on uhattuna ja sitä pitää puolustaa. Incelien naiskuvassa korostetaan taas perinteisten naisten roolejen arvoa. Vaikka tosiasiassa juuri parisuhteeseen panostavat naiset ovat niitä joiden kannattaa olla seksinantamisessaan erityisen nipottavia. ; Ainakin itse olen nähnyt että avomielisemmät naiset antavat useammille ja tämä tarkoittaa sitä että useammat miehet saavat seksiä. Muutenhan seksissä kerrat menevät tasan, mitä homojen ja lesbojen osuudet vääristävät tilannetta. Jos olisin incel -mies antaisin kaiken mahdollisen tukeni naisten kevytkenkäisyydelle ja etenkin miesten keskiselle homoseksuaalisuudelle.

Mikä saattaa tarkoittaa sitä että jos en olisi nykyisenlainen saattaisin olla sitä kauheista kauheinta MGTOW -porukkaa. Oikeasti. Se on tavallaan pelottavaa. Tuuri ja koultuksen tuomat privileegiot ovat varmasti ajaneet minua suuntiin johon en olisi yksin ja ilman kenenkään arvostusta ikinä päässyt. Ja nykyajan netissä esimerkiksi ateisti on vain käännytettävä tai pelättävä, joten sitä on oltava joko yksin tai halveksittuna. Ainakin jos on ei-hirveän-komea-nörttimies.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat