Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Miksi päätin jättää sikiämättä?

Kun olin lapsi, lähialueella eli eräs opettaja jolla oli paljon lapsia. Hän pelkäsi, että Suomen pieni kansa katoaisi. Toisaalla sitten kuulin ajoista joina suomalaisia oli paljon vähemmän. Jos Suomi selvisi talvisodasta ja ihmislaji 10 000 yksilön pullonkaulasta, niin päätin kuunnella enemmän väestön liikakasvua pelkääviä.

tse ihmettelin, että täytyykö hänen ihan yksinään asiasta pitää kuitenkaan huolta. Ja että olisiko mahdollista omata muitakin keskustelunaiheita lasten läsnäollessa. Aikuisena minusta itsestäni tuli sitten ihminen, joka päätti tietoisesti jättää sikiämättä. Tässä mielessä olen onnistunut joissain tavoitteissani.

Nyt viime päivinä on puhuttu paljon lisääntymisestä. Olen kiinnostuneesti huomannut, että synnytystalkoo -puheista on opittu ja retoriikkaa on muotoiltu tämän kokemuksen mukaisesti. Puheet ovat olleet siitä kiinnostavia, että ne kertovat ehkä enemmän puhujista kuin oikeasti lisääntymättä jättäneistä. Tämä on nähdäkseni tärkeä ongelma koska jos ongelmana olisi se, että Suomi ei lisäänny, olisi tartuttava ongelmiin keinoilla jotka toimivat.

Ja toimimista ei taata kuuntelemalla lisääntymisiän (toivon mukaan) ylittäneitä kristillisiä lestadiolaismiehiä ja kumppaneita jotka tulevat tapansa mukaan kivasti sanomaan että miksi itse kukakin jättää lisääntymättä. Sen sijaan olisi katsottava miksi ne jotka jättävät lisääntymättä, lisääntyvät.

Itse en esimerkiksi kunnioita yhtään sellaisia ihmisiä jotka ensin selittävät minulle että en ole oikea mieskään kun olen liian "feminiininen", ja että olen jokin "suvakkikansanpetturi" ja jotka sitten seuraavaksi tulevat jotenkin vihjaamaan että olisi velvollisuus lisääntyä, en ole kovin vakuuttunut. Näille ihmisille Suomi kun tuntuu edustavan sellaista ajatusta jostain "perinteisestä pysyvästä moraalista kulttuurissa joka tarkoittaa juuri heidän arvojaan ja heidän totteluaan". ; Itsensä pitää ensin elättää, sitten pitää elää jossain jeesuskristuksessa ja sekään ei riitä. Joku tulee "suosittelemaan" perhettä jonain parhaana asiana joka voi tapahtua.

Itse suosittelisin taas syvästi että jos en nyt sano että kaikkien pitäisi tehdä kuiten minä, eli jättää tarkoituksella lisääntymättä, niin tämänlaisille ihmisille suosittelen lisääntymättä jättämistä hyvinkin suuresti. Jos heidän pirtaansa sopiva suomi tässä sitten kuolee sukupuuttoon, emme menetä mitään kovin merkityksellistä tai arvokasta.

Olen itse jättänyt lisääntymättä.

Olen 35 vuotias mies. Minulla on hyvin pitkäaikainen parisuhde, joka on kestänyt sellaiset 16 vuotta. Suhde lienee hyvä koska traumapuhun lähinnä lapsuudestani. (Yksi keskeisistä traumanlähteistä on muuten asiaan sopivasti se, että oma äitini on lisääntynyt. Minulla on kolme sisarta. Muistan myös kuinka depressiivisyyteen taipuvainen äitini usein valitti siitä miten lapset pilasivat hänen elämänsä. Hän oli todennäköisesti siinä mielessä oikeassa, että hänen lahjakkuutensa olisivat varmasti kukoistaneet muissa taidoissa ja aiheissa jos lapsia ei olisi ollut riippakivenä. Toisaalta tiedän, että masennustaipumus on sellainen, että kaikki vallitseva saattaa pilata elämän, olipa se sitten mitä tahansa. Ja masennukseen taipuvaisena tiedän että minun oikeasti tulee miettiä sitä että onko lapsen synnyttäminen tähän maahan ylipäätään eettinen teko jos tämä lapsikin on masennukseen taipuvainen. Olipa tämä sitten perimää tai kasvatusta niin meillä on tälläiseen asenteeseen vankka sukupohja.)

Oma näkökantani asiaan on tässä lähinnä demonstratiivinen. En tiedä kuinka yleistettävissä oleva tyyppi olen. En usko olevani keskivertokansalainen. Mutta niin uskoo jokainen keskivertokansalainenkin. Se on ainakin selvää että en elä mitään "unelmaelämää" ja hae glamouria. Vaikka sellaisiakin tiettävästi on lapsettomissa. Olen elämäni aikana käynyt vain muutaman kerran ulkomailla. Niistä merkittävä prosentti koostuu koulun luokkaretkistä. Minusta saa bikinifitnessmallin lähinnä huumorilla. Tosin juuri sellaisella huumorilla jota harrastan. (Eli huonolla.)

Mietitään hieman mitä meille opetetaan. Voisi sanoa, että ainakin minut on kasvatettu ns. "luterilaiseen työmoraaliin" joka on oikeasti pieni vääristymä Max Weberin esittämästä kalvinistisesta työmoraalista. Siinä eletään "tarinaa" jossa tärkeänä osana on se, että hyvä ihminen menestyy aina itse. Työllä sitten saadaan rahaa jolla voidaan esimerkiksi käydä lomalla. Ja kaikella muulla joka nähdäkseni lietsoo ilmastonmuutosta ja on muutenkin ongelma. Työstä saatavalla rahalla saadaan aikaan myös muuta. Esimerkiksi kustannetaan eläminen. 

Minä ja puolisoni olemme varmasti nielleet tämän tarinan. Molemmat olemme huomattavan koulutettuja. Tämä on tarkoittanut hyvin kiinnostavia asioita. Koska emme ole eläneet mitään kaljotteluelämää. Puolisoni on supernero ja minä teeskentelen olevani sellainen. Elämäntapamme on kannaltani kiusallisenkin sovinnainen siinä mielessä, että pinnallinen hedonismi, matkustelu ja muut vastaavat asiat uupuvat elämäntavoistamme. (Saatan tosin joskus bikinimisseillä, jos palkkiot ovat riittäviä.)

Molemmat olemme menneet koulusta jatko-opiskelemaan ja hankkineet relevantteja taitoja joita käytetään ns. työelämän parissa. 

Molemmilla meistä on sinänsä kiinnostava tilanne, että emme ole pitkäaikaistyöttömiä. Mutta molemmat meistä ovat maistaneet jonkin mittaisia työttömyyskausia. Joiden tärkein syy on nykyajan työllisyyspolitiikka. Ja tässä ei ole todellakaan takana mikään työn "laadusta" nirsoilu.

Esimerkiksi omassa työhistoriassani on työskentelyä suunnilleen kaikessa mahdollisessa; Olen ollut jäätelönmyyjänä, bingoemäntänä, vartijana, renkinä, aidantekijänä, tutkimussikalan eläintenhoitajana, markkinatutkimusfirmassa, puhelinmyyntifirmassa, feissarina,  tietoturva-alan yleissäätäjänä hyvin MacGyvermäisin työnkuvauksin. (Ja tässä on vain osa!) Matkan varrella olen oppinut sellaisiakin outoja taitoja kuin teurastus- ja lihanleikkuu sekä miekkailu.

Uskallan tältä pohjalta sanoa, että Stubb on melko väärässä sanoessaan että ei ole olemassa paskatöitä. Karkeasti ottaen töissä voi olla kolmenlaisia, hyvin syvällisiä, haasteita; Olen, sanan kiinalaisessa täydessä mielessä, elänyt myös mielenkiintoisia aikoja.
1: Työ on helpostiymmärrettävällä tavalla raskasta. Jos teurastat eläimiä tai työhösi kuuluu virtsanäytteiden ottaminen sioilta tai vastaavia, siihen liittyy normaaliin järkeen ymmärrettävää shokkia. Joka kuitenkin menee tekemällä ohi. Niihin turtuu.

2: Työ on äärimmäisen toisteista. Esimerkiksi jos olet lehtien väliin mainosten sisäänpistäjänä, sinulla on kymmenentuhatta lehteä jonka samaan sivuun työnnät samaa mainosta (käsittääkseni tätä työtä ei enää ole) kykenet tekemään sitä jonkin aikaa. Mutta se muuttuu hyvin jännittävällä tavalla koko ajan vaikeammaksi. Lisäksi töihin saattaa liittyä omituisia sivutuotteita; Esimerkiksi kun olin bingossa, en jonkin ajan jälkeen voinut kuunnella edes lottoarvontoja ilman että alkoi keittämään. Numeroiden huutaminen missä tahansa muodossa missä tahansa kontekstissa kävi hermoille. Tätä tuskaa ei voi selittää kenellekään joka ei ole vastaavaa työtä kokenut.

3: Työstä ei saa palkkaa joka riittää oikeasti elämiseen. Tai siihen liittyy puhelinmyynnin tyylinen oletus provisioista jotka vaativat onnistumista joka ei ole aina omissa käsissä. Tämä on merkittävää koska jos vaikka vedätkin joku kuukausi neljän tonnin palkan, se ei kiinnosta kovin vakuuttavasti jos välissä on esimerkiksi kuukausi jolloin tienaat 30 euroa. Vuokra on koko ajan sama ja syödäkin pitäisi.

Näistä kolmas on mielestäni se, joka parhaiten ansaitsee herjaavan nimityksen. Työhön liittyvän stressin kun voi poistaa hyvinvointiasioilla. Mutta jos et kykene saamaan kohtuu suurella todennäköisyydellä riittävästi palkkaa edes ahkeroimalla, se vie perusturvallisuutta hyvin syvällisellä tavalla. ; Ja tämä on tärkeää. Esimerkiksi olen tällä hetkellä iloinen koska nykyinen työpaikkani piti minua hyödyllisenä ja sopimustani jatketaan joulun jälkeen. ; Tämä ei kuitenkaan ollut mikään ilmiselvyys.

Ja sama tilanne on valtaosassa nykyajan työpaikkoja. Voidaan selittää miljoona juttua työnteon haluttomuudesta tai palkanmaksuhaluttomuudesta. Mutta tosiasiassa ainakin hyvin koulutettujen aloilla perusongelma tiivistyy kahteen teemaan 
1: Työpaikoilla on tarvetta mutta ei siihen sopivaa työvoimaa. Toisin sanoen jonkun pitkäaikaistyöttömän saisi toki maksusta paikalle, mutta tällä pitäisi olla jotain ihmeellisiä MacGyvertaitoja ja halu tarvittaessa ottaa sioilta virtsanäytteitä. Oma strategiani onkin ollut nimenomaan se, että olen hankkinut mainetta tälläisenä MacGyverinä. Kaikilla ei yksinkertaisesti riitä äly, oppimiskyky ja ällötyskynnys tähän ratkaisuun. Jos kaikki olisiat kuin minä, niin tämä ei olisi ongelma. Mutta harvalla oikeasti on edes yhtä näistä kolmesta, saati ne kaikki.
2: Tosiasiassa hyväkään edistyvä yritys ei voi taata tulevaisuutta. Tästä mallina on oma nykyinen työpaikkani. Se on todellakin innovatiivinen ja cutting edge -firma. Se tekee spesifejä täsmätuotteita. Ongelmana on se, että kyseessä on tietotekninen ala joka edistyy todella nopeasti. Joka tarkoittaa sitä että jos jossain vaiheessa ei ollakaan innovatiivisia, yritys menee konkurssiin tai joutuu leikkaamaan väkeään. Itse asiassa jopa minun työssäoloaikana minun on täytynyt lennosta opetella aivan toisenlainen työnkuva juuri siksi että innovatiivisuus tarkoittaa sitä, että on joko muututtava tai tajuttava että se vanha toimenkuva on itse asiassa lakannut olemasta.

Toisaalta osa strategiaa on ollut juuri se että jos välistä toinen on työttömänä niin toinen on todennäköisesti töissä. Sen lisäksi meillä on rahavarastoja siltä varalta että näin ei olekaan. (Tämä on ollut hyödyllistä koska olen tätä kautta esimerkiksi voinut hakeutua nykyiseen työhöni aktiivisesti haetun harjoittelun kautta. Kyllähän sitä voi mennä harjoitteluun jos on jokin josta maksaa vuokrat ja ruoka sen ajan. Mutta jos meillä olisi lapsi ei olisi mitään varastoa josta tehdä tälläistä joten minulla olisi lapsi ja minä työttömänä tavalla jota oikeistolaiset ja keskustalaiset varoittelevat.) 

Elämä meneekin seuraavasti;

- Peruskoulu.
- Lukio.
- Armeija.
- Yliopisto, AMK tai muu vastaava koulu.

Ylläoleva klusteri on sellainen että tauko siinä haittaa helposti työnsaantia tai viivästyttää valmistumisikää. Arvokkaasti huomautan myös että kokoomuslainen ja keskustalainen ajattelu näkevät opintotuella (siis työttömyyskorvausta alemmalla toimeentulolla elämisen) ongelmana joka tulee ratkaista. (Vaikka järkeni mukaan kela säästäisi jos jokainen pitkäaikaistyötön pistettäisiin opiskelemaan ja opintotuelle. Ihan sama jos eivät saa yhtään opintoviikkoa!) On hyvin vaikeaa venyttää opintoja koska valtio haluaa ottaa pois sen vähänkin.

Työelämä, joka ainakin aluksi koostuu esimerkiksi opintolainan investointiluonteeseen liittyvän velanmaksun teeman. Tässä vaiheessa ei ole varaa jäädä työttömäksi. Itse asiassa tässä kohden on hankittava CV:tä. Jos siis haluaa varmistaa että on toimenkuva KELAjonottamisen ja byrokratiaviidakossa seikkailun ulkopuolella. (Ja uskokaa minua; Siellä on aivan uskomatonta ihmetyksenahetta.)

Ja tämän jälkeen ihmetellään, että miksi ensisynnyttäjä on joku lähemmäs kolmekymppinen! Sen sitä saa kun seuraa sitä kalvinistista työmoraalia. (Ei edes hedonismipohjaa mistään itsen kehittämisestä. Kysymys on vain työn hankkimisesta ja pitämisestä.)

Pahin ongelma on tietenkin se, että lapsi on kallis investointi, joka ei todellakaan ole mikään ehdoteltu 1000 euron lapsivuodelahja. (Tonni olisi hyvä bonus lähinnä jos vauvan voisi kuluineen sysätä adoptioon vaikka homoseksuaalejen rakastavaan kotiin. Se olisikin tältäosin varmasti parempi kuin esimerkiksi se että lapset asuisivat minun kanssani. Käsittääkseni kakaroiden osaaminen jostain Russellin loogisesta analyysistä ovat kovin tylsällä tasolla, joten en tiedä mitä niiden kanssa edes voisin tehdä!) ; Syvin perusongelma on se, että asuminen maksaa. Itse olen laskeskellut että vuokra on sekä pysyvä että oikeasi merkittävin tasainen kuluerä. Siinä ei myöskään voi säästää. Sähkö ja syöminen ovat jotain jossa voi leikata mutta vuokra on aina täsmälleen sama.  Omistusasuntoa varten taas täytyy ottaa lainaa. (Ainakin jos isäsi ei ole nepotistilestadiolainen jolla on epämääräisiä kytköksiä Terrafameen ja salaperäinen veronkiertoa lähentelevä verosuunnittelullinen kirjekuori.) Ja tämä laina on rakenteeltaan hyvin samanlainen kuin lapsi.
 
Jotta voit ottaa asuntolainan tai lapsen, heität optimistikortin 20 päähän tulevaisuuteen. Toki sillä erolla että jos otat huonon asuntolainan joudut itse mieron tielle ja velkavankeuteen. Mutta jos teet saman mokan lapsen kanssa niin sitten menet sinne yhdessä sen lapsen kanssa. ; Olen itse hyvin vähärahaisessa perheessä kasvanut joten tiedän miksi "white trashiin" liittyy erilaisia stereotypioita ja yliedustuksia erilaisissa rikoksissa. (Meidän perheessä ei tosin ollut näitä lieveilmiöitä. Paitsi perheväkivaltaa ja veloissa kaunaistumista jossa yhtenä sävynä oli se miten liian suuri ja optimistinen talo on pian pankin talo ja ne lapsetkin ovat kauhea kuluerä joka on tullut tuhoamaan elämän; Kuten huomaatte, tästä alkaa rakentumaan aika koherentti tarina.)

Lyhyesti;

Meille ensin pakotetaan kouluttautumista että pääsemme kalvinistisen työmoraalin ytimeen ja hyviksi kansalaisiksi. Työnhankinta on muuttunut sellaiseksi että se ei enää ole edes tae työn saannista vaan tae siitä että voit työtä saada. (Paitsi jos sinulla on MacGyverbonus. Voit koulutuksesta huolimatta joutua käyttämään sitä.) Opintoputki venyttää lisääntymisikää.

Samanaikaisesti tarvitaan melko vakaa talous että lapsi - tai asuntolaina - olisi oikeasti ratkaisu. Kuitenkin taantumakaudet ovat globaalia peliä jossa dominit voivat kaatua miten tahansa. (Onneksi Kreikka emmekä me. USAkin sai kyllä osansa.) Lama oli minun lapsenaollessa shokki.

Työkulttuuri ja siihen liittyvät palkat ovat siitä kiinnostava asia että se heijastunee melko suoraan asumisen hintoihin yleisesti; Kysynnän ja tarjonnan laki takaa sen, että jos jollakulla on varaa niin he päätyvät nostamaan hintatasoa. Siksi en usko esimerkiksi että mikään perustulo ratkaisisi mitään; Näkisin että perustulo on jotain joka vain epäsuoraan johtaa siihen että asuminen kallistuu juuri sen mukaan. Jos perustuloa kasvatettaisiin niin vuokrat jne. nousisivat aivan vastaavalla rahamäärällä.

Nykyinen ansiotaso on lähes täydellisesti sopeutuntu siihen että sekä miehet että naiset käyvät töissä. Asumiskustannukset ovat vapaassa markkinataloudessa kalibroineet itsensä siihen että molempien on käytävä töissä. (Moni kehuu miten ennen oli pienet työttömyysprosentit. Samalla ihailevat miten siihen aikaan lähes kaikki äidit olivat kotiäitejä lasten kanssa eivätkä kisanneet miehen kanssa perheen elättämisestä. Kykenen nykymaailman kokoomus-keskustalogiikalla määrittelemään tälle pohjalle erikoisia työttömyyslukuja. Menisivät, mokomat, edes palkattomaan kuntouttavaan työtoimintaan kaunistamaan työllistymistilastoja!)

Meidän perheessä ongelma ei ole usein ollut edes tulotaso sinällään. Vaan juuri se, että työttömyyskausia saattaa tulla. Konkurssit ovat jotain joita voi tapahtua. Markkinatalouden aallot vievät esimerkiksi innovaatioyrityksien tuloja aivan minne sattuu. Tämä ennustamattomuus on ongelma; Tästä syntyy elämäntapa jossa säästetään pahan päivän varalle melkoisia määriä rahaa koska ne eivät ole aivan riittäviä siihen että voitaisiin ostaa oma talo käteisellä ilman lainaa. Tai jolla voitaisiin kustantaa oma ja lapsen eläminen niin että ihan sama mitä työmarkkinoilla tapahtuu. (Rationaalinen toimija riskitilanteessa nollasummapelissä noudattaa ns. MiniMax -strategiaa. Jos ei ymmärrä tätä, tai mitä minmax on en voi auttaa. Tai voin, mutta nykyinen taloudellinen tilanne vaatii minua ottamaan tälläisten asioiden luennoinnista aikamoisia konsulttikorvauksia.)

Esimerkiksi minulla on tällä hetkellä työsopimuksen jatkumisen vuoksi varaa ostaa itselleni tohtorinmiekka miekkatestailua varten. Myös kirjastoni täydentyy. Koska ongelmana ei tällä hetkellä ole varattomuus sanan täydessä mielessä. Vaan juuri se, että en voi olla varma että tuleeko suomeen taantuma-aalto jo ensi vuonna.

Jatkuvuustoivoa ei ainakaan paranna se, että kilpailukyvyn tehostaminen Suomen politiikassa näyttää olevan sitä että lestadiolainen nepotisminharrastaja, se sama joka kertoo mikä esim. minun elämääni olisi hienointa mahdollista niin uskonnon kuin lapsiluvunkin kohdalla, komppaa strategioita joissa halutaan tehdä potkuista entistä helpompia.

Johon en voi sanoa muuta kuin että; oikeassa työelämässä saattaa olla niin että firma maksaa palkkaa sitten kun sillä on varaa. Palkan kysyjä saattaa saada potkut. Itse olen saanut yhden työpaikan vuoden lomarahani vasta kyseisen yrityksen konkurssijärjestelyillä. Näillä lomarahoilla muuten ostin käytännössä sen harjoitteluni, ne kannatti siis jättää tilille kasaan ja tyytyä siihen että saa vain sen mikä normaalipalkkaan kuuluu ja että jo lainkin mukaan ansaittuja ei kannata lähteä karhuamaan.; Toisaalta jos joku työpaikka tarjoaa minulle neljättä nollatuntisopimusta tai pätkätyötä niin ihan sama. En ole elänyt näin vanhaksi sillä että rupean seuraavien palkkakuittien nenän edessä heiluessa puhumaan jostain Suomen Laista. Tämä on oleellinen osa sitä MacGyver -strategiaa.

Minun lapsuudessa kehuttiin, että "eläkepommi" tulee ja kaikki kannetaan kultatuolissa töihin. Olen opiskellut koska "sillä saa työpaikan". Olen testatusti merkittävän fiksu. (Armeijan pällitestit ja mensan testit eivät antaneet neron leimaa, mutta silti taatusti kyllä kasvattivat egoani.) Olen kouluttautunut, ahkera ja muutenkin täydellinen kalvinistisen työmoraalin ilmentymä. Stoalainen tyyppi joka tekee mitä vain ja jos ei osaa niin opettelee. Tyyppi joka on sellainen että jos pomo sanoo että "tässä on tieteellinen työkalu nimeltä nappo, otat tältä monisataakiloiselta mahdollisesti vihaiselta sialta näytteen kun se seuraavan kerran losottaa" kysyn että "kuinka paljon haluatte sitä sianvirtsaa - ja jos heität sata euroa bonuksena niin juon sen testin jälkeen". Silti tulevaisuus on epävarma. Minua vanhempien sukupolvet ovat nauttineet pitkistä työurista. Minun sukupolvelle tälläinen on haave joka tuskin toteutuu. Työelämässä on tärkeintä oppia sinnittelemään ja keskittyä pitkäjänteisiin ei-kuolemisen strategioihin. (MiniMax)

Sitten ihmetellään että miksi sitä ollaan kyynisiä ja negatiivisia! (Koska kiilusilmäisellä optimismilla ei elä. Stoalaisella kyynisyydellä elää jopa niin pitkään että ehtii kuolla sisäisesti.)




 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

Hyvin analysoitu.

Näen itsekin asian juurikin tuossa taloudellisessa epävarmuudessa, että se on merkittävä tekijä.

Ei sillä ole niin väliä onko se palkka 5000€ vai 1500€ mutta olennaista on se, että se tulee lähes joka kuukausi sen 20v.

Itseasiassa nykyisessä yhteiskunnassa usein monet taloudelliseen varmuuteen liittyvät asiat saa just ratkottua siihen mennessä kun täyttää 40v niin onhan sillä vaikutusta. Ja edelleenkin eläkkeet on suurempia kuin nuorten ihmisten palkat joten en nyt odota syntyvyyden tästä ainakaan nousevan ihan heti.

Näin siis rahan ympärillä pyörivässä yhteiskunnassa. Siihen aikaan kun oli peltoa mistä tuottaa ruokaa eikä ollut tämmöistä rahaeläkejuttua niin ne mukulat oli lähinnä resurssi ja sijoitus, että silloin syntyvyyteen vaikutti se että oliko katovuosia.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Nimenomaan.

Esimerkiksi juuri nyt tienaan moninkertaisesti sen, minkä kaltaiseni renttu elämiseensä tarvitsee. Mutta joo. Onko mulla duunia 2020? Ei voi tietää.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Ai sä oot vasta 35 v. nuori. Mä kopioidun ekan kerran kun olin 41. Ennen 41 vuottani lääkärit sano mulle et en voi mitenkään lisääntyä, joku vika prosessoreissa. Ok. Sitten. Vietettiin pariskuntana yx kuuma viikko nakuna autiosaarella. Saaristomeren korkeimmalla, joku Högland tai semmonen. Sitä ei pidä sekoittaa toiseen Höglandiin, joka se on nykyään venäjän alueella sijaitseva Suursaari. Kohta saarireisun jälkeen kuuluikin naks ja sitten poks x 2, kopiot. Lähes pariin kymmeneen vuoteen sen jälkeen ei oo ollu hetkeekään tylsää, eikä itsekeskeistä. Onhan se periaatteessa kamalaa, mutta niin on kaikki tavat elää, maassa missä on joka viikko black friday ;D

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Olen libertiini. Minulla on strategia siihen miten mitäkin tapahtuu. Sanotaan näin, että tiettyjä ratkaisuja hoitaa ongelma on. Sekä ennalta että jälkeen.

Ossi Tiihonen

Hahhaa! Tässäpä se tuli kiteytettynä koko juttu. Kun on lapsia, niin fokus itsestä siirtyy muihin. Kirjoitan tästä joskus vielä oman blogipostauksen.

Käyttäjän MerviNyfors kuva
Mervi Nyfors

Minusta tämä oli erittäin hyvä kirjoitus ja toi hyvin monipuolisesti esille ne näkökulmat, joiden vuoksi meidän yhteiskunnassamme moni ihminen ei halua lisääntyä. Itse ajattelen niin, vaikka minulla jo onkin lapsia, että oma geeniperimäni on sellainen, joka toivon mukaan ei enää jatku. Elämä on ollut aivan helvetin rasittavaa tällaisena ihmisenä, joka ei millään tavalla vastaa yhteiskunnan ihannetta. Miksi ihmeessä pitäisi tuottaa lisää huonolla geeniperimällä varustettua palveluskuntaa eliitille, tai lisää ihmisiä kitumaan tänne mielenterveysongelmineen. Paras lahja, jonka voi jälkipolville antaa, on se, ettei pakota heitä syntymään. Biologinen tarve lisääntyä on hyvin itsekästä. Lisääntymättä jättäminen biologisesta tarpeesta huolimatta en epäitsekästä ja humaania.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Paras lahja jonka suurin osa ihmisistä voi toisille antaa on itsemurhan lahja.

Itse olen aika hämmentynyt miten tuollainen sinun mainitsema eugeeninen kulma helposti maalataan asian päälle. Minua ei oikeasti haittaisi vammainen lapsi. Mutta depressio on eri juttu. Se iskee suoraan siihen kokemukseen, että onko elämä elämisen arvoista.

Usko minua. Se ei ole. Asiaa ei auta se, että pahimmat abortinvastustajat ovat tyypillisesti itse vahvoja käveleviä argumentteja abortin oikeuttamiselle.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Eikö tuossa ole ristiriita että kerrot niiden lisääntyvän, jotka valitsevat olevan lisääntymättä. Kuitenkin tunnistat yhdeksi laskevan syntyvyyden syyksi alku-uran haasteet työelämässä. Kulttuurisessa kontekstissa ei liene itsestäänselvää, että ensisynnyttäjien vanhenemisen kanssa korreloiva lapsettomuuden lisääntyminen olisi valinnaista.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Osittain on.

Pääviestini oli, että puhun omasta puolestani. Sanotaan näin, että yhden kerran opiskeluaikana oli sellainen tapahtuma joka pakotti miettimään asiaa. Nyt ratkaisu on "tavallaan tehty". Ja toisaalta; Se täsmälleen sama kalvinistinen työmoraalitarina ja oikeistoasenteet kantavat koko tarinan läpi. Se on kuule ihan sama taloudellinen riippuvaisuus ja epävarmuus joka pakottaa valmistumaan nopeasti että hyppäämään pätkätyöstä toiseen. Tässä ei tavallaan ole ristiriitaa vaan sama asia kantaa läpi elämän.

Toinen pääviesti oli karkeasti se, että "jos et ole päättänyt jäädä lisääntymättä tai vaihtoehtoisesti et ole asiaa tutkinut sosiologi niin turpa kiinni tai sitten otat minut vakavasti kun minä annan teille lastenkasvatusohjeita".

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Pari vuotta vanhempana täytyy tunnustaa etten ole edes vielä kerinnyt antaa ajatusta omalle kohdalleni lisääntymisestä. Toki kaikki ihmissuhdekoukerot ovat tähän olleet vaikuttimena.

Kuitenkin yleisesti lisääntymistä ajatellen näen vain yhden sitä puoltavan piirteen ja se on epäitsekkyys. Tuhannet sukupolvet ennen meitä ovat taistelleet elämästä mitä erikoisemmissa ympäristöissä ja me keskellä helpointa ympäristöä koko tämä aikajanan aikana päätämmekin olla jatkamatta..eikö se tee tyhjäksi kaikki aikaisemmat pyrkimykset?

Tämän saman kuvion myötä ymmärtää helpommin miksi juuri siellä lisäännytään enemmän missä ympäristö asettaa vaikeuksia pärjäämiselle.

En silti millään tavalla toivo ympäristöä haastavammaksi,jos se mahdollistaa yksilön itse päättämään asioista ilman ympäristön sanelemia vaatimuksia.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Asiat voi nähdä kovin eri tavoin. Lisääntyminenhän on nimenomaan itsekäs teko. Mikä sinun geeneistäsi tekee niin erinomaisia, että juuri ne ansaitsevat tulla eteenpäin siirretyiksi?

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Itsekästä olisi heittää kaikkien aikaisempien sukupolvien vaiva hukkaan,koska nyt minä haluan elää kuten huvittaa. Olettaa vielä,että he ovat sen vuoksi raataneet.

Tätäkin asiaa voi katsoa monesta näkökulmasta.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Omasta puolestani voin kertoa, että kaikkein upein asia elämässä on vanhemmuus ja kaikkein kurjin ja surullisin asia on oman lapsen kuolema.

Vanhemman rakkaus lasta kohtaan on pyyteetön ja pitävä koko elinajan, mutta lapsi muuttaa ajallaan omilleen ja itsenäistyy, joka on sekin kokemuksena vanhemmuudesta - vaikka saattaa surettaakin.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Vanhemmuuden upeudesta samaa mieltä. Vanhempain rakkaudesta lasta kohtaan olen kuitenkin voimakkaasti eri mieltä. Se on nähdäkseni nimenomaan itsekästä. Miksi muuten se kohdistuisi juuri omaan geeniperimään? Jos se olisi todellista altruismia, kohdistuisi se satunnaisesti, tai yleisesti kaikkiin.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Kaikilla eläinlajeilla lienee luontaista omien geenien huomiointi ja turvaaminen, eikä kyse ole itsekkyydestä, vaan monimutkaisesta luonnollisista biologisista prosesseista.

Kyllä se lapsen itsenäistyminen ja kotoa pois muuttaminen on aika usein kova pala vanhemmille.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #18

Minulle lasten muuttaminen kotoa oli ilon ja ylpeyden hetki. Olin antanut heille eväät seistä omilla jaloillaan. Voisiko enempää toivoa, kuin että lapsesta tulee itsenäinen ja välittävä ihminen.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski Vastaus kommenttiin #19

Tämä onkin se paras lahja, mitä ikinä voisi toivoa vanhempana, vaikkakin haikeaa ja inhimillistä sinänsä.

Lapsen kasvattaminen välittäksi ihmiseksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset