Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Kaveriani lähenneltiin bussissa; Ja miten tämä on meidän kaikkien ongelma

Minulla ei ole paljoa ystäviä. Siitä huolimatta niitä on. Eräs heistä joutui juuri eilen humalassa olevan miehen häiriköimäksi. Hän oli ollut bussissa ja tökkinyt tätä kyynärspäällä jotta tämä reagoisi hänen juttuihinsa. Häntä pyydettiin lopettamaan. Mutta hän ei lopettanut. Sen sijaan hän sanoi pian tökkäävänsä kaveriani kyynärspään sijasta mulkullaan. 

Kaverini oli korottanut ääntään mutta bussissa kukaan ei ollut edes katsonut tähän suuntaan. Suomalaisessa alkoholikulttuurissa on tavallaan sellainen asenne, että humalaisen on sallittua sanoa ja tehdä monenlaisia asioita koska he ovat humalassa.

Pahin asia tässä ei ole se, että tämä on katsojavaikutuksen ennustama tapahtuma. Vaan nimenomaan se, että bussissaolijoita on tavallaan helppoa ymmärtää. Koska Suomessa on muutakin "odotettavissa olevaa" kuin kouriminen ja törkeä kielenkäyttö ja seuraantuppautuminen.

Ja itse asiassa voidaan sanoa että "anteeksiantava kännissä ja läpällä" -kulttuuri menee itse asiassa niin laajalle, että voitaisiin puhua eräänlaisesta "hyväksyttävästä väkivaltaisuudesta". Humalassa tappelu nähdään miehisyyteen ikään kuin kuuluvana asiana. Tai odotettavissa olevana asiana johon "ei ole järkevää" puuttua.

Tästä hyvä esimerkki on eräs tapaus kun nuorempana eräs humalainen mies nosti minut kauluksesta seinälle sen jälkeen kun kerroin hänelle, että kannattaa varmaan lopettaa erään naisen häiriköinti, koska tämä oli monta kertaa tapahtuneen väistelynsä perusteella sellainen, että "ei se kuitenkaan sua halua". Koska mies oli humalassa, tilanne oli ikään kuin odotettavissa oleva ja minun kohtamani kohtelu sai sankaruuspuheilun sijaan kyselyjä siitä että tarvitseeko minun aina olla niin provokatiivinen.

Karkeasti sanoen näen että tässä bussitilanteessakin moni halusi tehdä jotain. Mutta heillä ei ollut rohkeutta tehdä sitä. Siksi he eivät katsoneet tapahtumaa vaan katsoivat pois. Jotta eivät "provokoisi humalaista". Ihmisillä ei ole kanttia, itsepuolustustaitoja tai sosiopaattisia taipumuksia ja siksi he eivät puutu. TIlanne on sellainen että asioiden vain annetaan tapahtua.

Tämä tilanne tavallaan vertautuu kaduillakuseksimiseen. Suomalaisena minulla oli vahva ajatus siitä että kaduille tarpeiden tekeminen kuuluu rautakautisiin barbaarikulttuureihin. SIvistys jo rooman ajoista on tarkoittanut minulle sitä, että on esimerkiksi julkisia vessoja tai talouksissa olevia erillisiä paikkoja jotka on varattu ulosteille ja virtsalle. Me kaikki ajatelemme, että ei ole OK kuseksia kadulle.

Mutta sitten kun eräs miekkailemaan tullut vaihto-opiskelija katsoi Itä-Helsinkiä ulkopuolisen silmin, hän selitti että suomessa on "kaduillekusemiskulttuuri". Koska kuseksimista näkee usein ja kukaan ei puutu siihen. Hän korosti että jos jokin on jotain jota vain tapahtuu ja kukaan ei järkyty, sitä pidetään odotettavissa olevana ja siihen ei puututa se on käytännössä samaa kuin kaduillekusemisen hyväksymistä. Ja tätä on ihan ymmärrettävää kutsua "kaduillekuseksimiskulttuuriksi". Vaikka kukaan ei kädestä pitäen opeta että on OK kuseksia Sörnäisten Ikuisen Wapun Aukiolle aka. Jari Sillanpään puistoon.

Tätä kautta voi kenties ymmärtää miksi meillä on tavallaan "raiskauskulttuuri". Ei siksi että ajattelemme, että naisten seksuaalinen häirintä olisi OK. Vaan koska on "hyväksyttävää ja ymmärrettävää häiritä seksuaalisesti jossain tilanteissa ilman, että kukaan puuttuu asiaan." Ja tässä kulttuurissa todella syntyy tilanteita joissa tuntemasi ihminen saattaa julkisessa liikennevälineessä kohdata tyypin joka humalassa harrastaa raiskausuhkauksilta maistuvia juttuja, joita olisi jotnkin käsiteltävä kuin ne olisivat jotain vitsejä jotka annetaan anteeksi ja unohdetaan koska tekijä oli humalassa. Näin siitä huolimatta että tämä "viaton ja anteeksiannettavassa tilassa oleva" raiskausvitsin kertoja on niin pelottava että ihmiset eivät uskalla puuttua tämän toimintaan koska hän on niin pelottava...

Sitten ihmiset ihmettelevät, miksi jotkut ovat sellaisia että ovat provokatiivisia ja opettelevat itseopuolustustaitoja tietäen, että itsepuolustuslainsäädäntö määrittelee "sallitun väkivallan" tietylle rajalle. (Olen sillä tavalla sosiopaatti että jopa nautin näistä tilanteista.) Sitten toiset ihmettleevät miksi naiset oppivat niin mielellään ja kerkeästi sen, että miten avainnippu pitää ottaa nyrkkiin jotta sillä voi lyödä ihmisiä. (Vaikka eivät ole yhtään sosiopaatteja.) Ihmettelevät koska tälläinen provokaatio rikkoo "hyväksyttävän rajoja" tavalla jota humalassa ei ilmeisesti oikein mitenkään voi..

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat