Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Liberaalien myötävirtaan lipumisesta...

Ilmeisesti tapahtumaköyhyys on ahdistanut ; SOO:laisiin meno on nyt kivaa kun SVL kiellettiin. SOO -marssit on ollut iltakävelyjä kun maahanmuuttajien uhreja ei pidäkään pelastaa koko ajan. Suomi-Neidot eivät ole pulassa taharrush gamae -leikeissä ollenkaan ennustellussa tasossa. Niitä odotettiin mutta ei saatu ja nyt on tylsää. Tylsyyden voi aistia ainakin siinä, että ilmoilla on ollut merkkejä ns. provosoitumisesta. Odinilaisten tarkoituksena on selvästi ollut käytöksellä ja huutelulla suututtaa ja provosoida maahanmuuttajia tekemään jotain jotta saavat sitten oikeuttaa erilaisia puolustuksellisia manööverejä.

Strategianmuutos voi liittyä osittain siihenkin että kun Suomen Vastarintaliikkeellä on ollut laillisuusongelmia, on Soldiers of Odin yhdistänyt toimintaa siten että SVL -jäsenistö pääsee purkamaan toimintatarmoaan laillisessa kontekstissa. Tässä tietenkin siirtyy mukana myös niitä asenteita joita on ollut mukana toiminnassa. Ja jotka ovat omalta osaltaan vaikuttaneet SVL:n laillisuuskysymykseen. Mutta se on kuitenkin kiinostava muutos.

En näe tässä vielä mitään josta ei ignoraatiolla selviäisi, mutta selvää on että soveliaisuuden rajoja haetaan ja koetellaan. Kenties jopa hivutetaan kauemmas niin että yhä aggressiivisempi toiminta on sallitumpaa. Itsekin olen alkanut törmäämään yhä useammin erilaisiin katusota-ajatuksiin. Ihmiset odottavat erilaisia "kilpimuuritaisteluita". Kohde ei ole selvä. Ovatko perimmäiset viholliset "islamisteja", "liberaaleja", "maahanmuuttajia", "globalisteja" vai onko kysessä rotusota johon suvakeistakin suvakein tomertuu taistelemaan rinta rinnan alusta asti oikeassa olevan arjalaisen roturealistikansantoverinsa kanssa..

Aggressiota löytyy laajemminkin maahanmuuttokriittisten parista.

Mielestäni tästä virittyneestä ilmapiiristä saa hyvän kuvan vilkaisemalla kevyesti Timo Hännikäisen kirjoitusta "Kirjettä vihollisilleen". Teksti koostuu kolmesta osasta;
1: Ensimmäinen osa on ironinen ja sellainen, että sen lukemisesta tuli itselleni aika huvittunutkin mieli. Tässä Hännikäinen kertoo miten hän kyllä pärjää hienosti ja miten vastapuolen peli pelasi hänen pussiinsa. Esimerkiksi kun hän puhuu siitä miten kirjamessut torjuivat hänet, se iski hänen pussiinsa juuri kuin Streisand -efektin kanssa pelaavat voivat odottaakin. "Kun tieto kirjamessujen päätöksestä tuli julkisuuteen, Kiukaasta tuli messuviikon puhutuin kustantamo." Tämä korostaa minusta hienosti sitä, miten kirjamessut - joka on yksityisen eikä valtion järjestämä tapahtuma - saa pitää omaa "julkaisulinjaansa". Se ei oikeasti ole sensuuria koska muitakin kanavia on, ja pahastuminen voi herättää ihmiset kiinnostumaan näitä muita kanavia kautta tulevasta tiedosta ja viestinnästä. Tämänlaiset teot jossa intentiot eivät vastaa siihen sovitettuja toimintatapoja on itselleni aina jonkinlaista iloa (vahingoniloa) tuottava tilanne. Kun hännikäinen kirjoittaa että "Helsingin kirjamessut on jättimäinen massatapahtuma, jonka kurimuksessa Kiukaan myyntipöytä muiden pienkustantamoiden joukossa olisi jäänyt vaille kummempaa huomiota. Nyt kaikki tietävät kustantamon, jota ei haluttu Helsingin messuille. Kiinnostus Kiukaan kirjoja kohtaan ei ole koskaan ollut näin suurta."
2: Toinen osa koostuu sitten uhriutumisesta. Hännikäinen rakentaa itsestään sensuurikampanjan kohteen. "minä hyökkään henkilöitä vastaan silloin kun minun henkilöäni vastaan hyökätään. Asiat menevät henkilökohtaisiksi silloin, kun yritätte vaikeuttaa työtäni tai vahingoittaa mainettani. Solzhenitsyn sanoi, että ihmisen tappaa pyöveli, ei syyttäjä, ei tuomari eikä valamiehistö. Tekään ette voi kyyristellä arvojenne, instituutioittenne tai nimimerkkienne takana loputtomiin." Tämä on tietenkin erikoista koska hän kirjanjulkaisupaikan pyörittäjänä esimerkiksi päättää julkaisulinjasta. Joka pääasiassa koostuu siitä, että ammutaan ei-sopivia teoksia pois. "Olette toki onnistuneet ulottamaan huutosakkivallan kulttuurielämään. Olette myös osoittaneet, että teitä vastaan on pakko puolustautua oikeusteitse."
3: Kolmas osa koostuu sitten erilaisista väkivaltakuvauksista. "Mieluummin näen teitä pudotettavan helikopterista mereen kuin suostun siihen, että kaikki julkinen puhe ja toiminta alistetaan ilmiantajaverkostojenne valvontaan. Ja jos todella haluatte kärjistää poliittiset erimielisyydet avoimen konfliktin asteelle, muistakaa tämä: vastapuolella on väkeä, jolla on aseita, sotilaskoulutusta, itsepuolustustaitoja. Teidän puolellanne on väkeä, joka ei tiedä kumpaa vessaa pitäisi käyttää." Tämä on hyvin erikoinen asia, koska tällä hetkellä yleinen puhe on se, että aina kun puhutaan äärioikeiston väkivallasta, nostetaan mielellään esiin se miten antifasistit ja väkivaltainen äärivasemmisto on aivan samanlainen ongelma. Se ei tietenkään sovi kovin yvin yhteen tämän mallin kanssa ; Olen toki aiemminkin huomannut, että suhde "liberaaleihin ja suvakkeihin" on hankala koska toisaalta heidät täytyy maalata "yhtä vaarallisiksi ja julmiksi" vainolaisiksi - koska ilman tätä ei voitaisi uhriutua. Mutta samalla pitää korostaa että "liberaali-suvaitsevaisto" luopuu jotenkin miehuudestaan ja muuttuu vaarattomaksi hinteliköksi joka ei tunne elämän raakoja realiteetteja ja joka on hädän tullen täysin vitaaliton. (Toki samalla maahanmuuttokriittinen Hännikäinen on runoilijakynäniska ja itse olen liberaalisuvakki joka on aseellisen kamppailun aktiiviharrastaja. Minulla on toki vähemmän rikosrekisterimerkintöjä kuin Hännikäisellä.) Loppujen lopuksi tässä odotetaankin että keinoja kaihtamaton Hännikäinen "" pääsee nauttimaan vihollistensa tappiosta. "Teitä ympäröi ideologinen sumuverho, joka paitsi estää pragmaattiset ratkaisut, myös peittää näkyvistänne sen tulevaisuuden, jota olette itse itsellenne rakentamassa. Niinpä aion vain jatkaa samoin kuin tähänkin saakka, ja odottaa. Taistolaisaika ei kestänyt loputtomiin, eikä edes Neuvostoliitto. Kun olen istunut joen varrella tarpeeksi kauan, näen ennen pitkää ruumiittenne kelluvan alavirtaan." Yhdistettynä suoran väkivallan mainitsemiseen tulkitsijalle jää auki lähinnä se, onko viimeinen vertauskuva kirjaimellinen vai äärimmäisen kirjaimellinen.

Kaava; Ivailu, ulina ja uhittelu

Hännikäisen vuodatus on sinänsä mielenkiintoinen, että tunnistan siinä kulkevan "mopon käsistä lähtemisen" omistakin ajatuksistani. Olen saanut joskus - sanotaanko "mielenkiintoista"-  palautetta, johon joutuessa on tullut valvottua pitkiä aikoja. Ja niissä ajatusten keltainen tonava tuppaa virtaamaan juuri tuolla kaavalla. Ensin ivataan, sitten uhriudutaan ja lopulta uhitellaan. SItä ikään kuin provosoi itsensä tässä järjestyksessä. Pintatasolla ymmärränkin Hännikäisen tekstin sitä kautta, että hänen olisi pitänyt levätä ja lopettaa lietsoutuminen.

Toisella tasolla huomaan, että teksti on ollut olemassa jo jonkin aikaa. Sitä ei ole poistettu tai editoitu. Se selvästi kokeilee rajoja. Uhitellessaan Hännikäinen uskaltautuu esimerkiksi kertomaan, että "Osaan hyödyntää kaikentyyppistä julkisuutta ja käyttää likaisia keinoja. Kunniaan, reiluuteen ja hyviin tapoihin liittyvät säännöt eivät sido minua kohdallanne, koska ette itsekään sellaisia noudata. Teidän kohdallanne minulle riittää yksi perussääntö: lyö takaisin niin lujaa kuin resurssit vain sallivat." Tämän rajuutta hän kontekstoi "Käytätte keinoja ja vakiinnutatte käytäntöjä, joita voidaan poliittisen tuulen kääntyessä käyttää myös teitä vastaan. Ja valitsemallanne tiellä voi kulkea kauemmaskin."

Toisin sanoen tässä selvästi tuomitaan sensuristinen tai sortava toiminta mutta korostetaan seuraavaksi, että itse ollaan valmiita tekemään täsmälleen samaa, jopa paremmin ja vahvemmin. Sillä jos vastapuolelle hän sanoo,että hän ei oikein "usko, että teistä olisi salamurhaajiksi" on hänen puolellaan sitä sotilasosaamista jota jo aiemmin lainasin.

Tämä asenne kertoo siitä mikä hänen puolellaan on suhtautuminen ideologian levittämiseen ja voimaan. Vastapuolella sitä ei katsota olevan. Itse näkisin että teksti olisi positiivinen jos se muistuttaisi, että tuulten kääntymisen näkisi siitä että "pienpaino" voisi pitää omia messuja jotka olisivat suurtapahtumia ja jossa julkaisulinjat olisi sitten torppaamassa hyvin toisenlaisia painotaloja. Mutta tietenkään Hännikäinen ei jää nykyilmapiirissä tähän.

Itselleni huomiota kiinnittää nimenomaan se, että tässä Hännikäinen ei tavallaan kuvaa enää kuvaa pelottavasta vihollisesta vaan päihitettävästä vihollisesta. Ei korosteta miten "vastapuoli on yhtä paha ellei pahempi". Julma-mutta-inkompetentti -tematiikka korostaa enemmänkin sitä, että Hännikäisen vihollinen ei ole mikään väkivaltainen tyyppi. Vaan alleviivatusti ja hänen itsensäkin kuvaamasti nimenomaan ihmisjoukko, joka nimenomaan on avoimen määritellysti kyvytön tälläiseen väkivaltatoimintaan. Tämä on nähdäkseni pahempi sillä kun uhriutumisesta siirrytään seuraavalle portaalle, ollaan uhittelussa joka on vain kukonaskeleen päässä aktuaalisesta väkivallasta. 

Sillä jotta porukoita saadaan oikeasti aktivoitua, heidän tulee kokea että he voivat myös päihittää vihollisensa. Niin kauan kuin "liberaalit on yhtä pahoja" on ilmoilla uhriutumisen henkeä jossa on mukana iso annos pelkoa. Tälläinen porukka ei lähde avoimesti provosoimaan väkivaltaa vaan kuljeskelee toimettomana kaduilla.

Hännikäinen taas on tässä minusta hyvä malli koska hänellä on selvästi suunta. Jos verrataan Hännikäistä joka vaikutti "Ilman" -kirjan julkaisun aikana, on hänen toimintansa selvästi koko ajan lipunut kohti äärimmäisyyttä. Monillahan maine ja julkisuus luo paineita tasaantumiseen. Mutta hän elää marginaliassa ja provokaattorina joten hänen saattaa olla järkevää hakea tukea lähinnä oman tiiviin kuplansa sisäpuolelta. ; Aivan kuten Tapio Puolimatkan ei tarvitse välittää myyntilukujensa ja vaikutusvaltansa kannalta kuin siitä miten kristityt häneen suhtautuvat, samoin Hännikäisellä on vain yksi viiteryhmä jonka suosio takaa hänelle edes jonkinlaisen elannon. Siksi tämän skenen muutokset heijastuvat helposti siihen minkälaiset saavat valtaa ja minkälaisia strategiamuutoksia kannatta tehdä jos haluaa myös pysyä vallassa. Esimerkiksi arvostettuna viiteryhmän mielipiteiden heijastelijana ja ideologina. Hännikäien on paitsi kiukkua ja aggressiota, myös muutoksen suuntaa heijastava taho.

Itse toivon lähinnä, että en joudu lipumaan alavirtaan vain siksi että ideologiani on eri kuin Hännikäisen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat