Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Itsenäisyydestä ja maanpuolustustahdosta

Muutama päivä sitten uutisoitiin siitä miten maanpuolustustahto on romahtanut, etenkin nuorilla. Tämä on hyvin tärkeä asia, koska juuri nämä ihmiset ovat maanpuolustuksen kannalta relevantteja. Moni machouhoileva sotilashenkinen kansallismielen intouttama herra voi harrastaa kenties toimiaan siinä mielessä illuusionsävytteisemmin, että he tietävät että he eivät koskaan, oikein missään tilanteessa, oikeasti joudu rintamalle. Samanaikaisesti suomalaisten tilanne on tällä hetkellä melkoisen hyvä. Suomi menestyy monella rintamalla erinomaisesti. Jopa minä osaan rinnastaa lapsuusaikani ja nykyajan sananvapauden tasoa ja ymmärrän että emme enää elä samanlaisessa yhtenäiskulttuurissa.


Olenkin tavannut esittää, että on hyvin omituista että jokaisella olisi jokin velvollisuus valtiota kohtaan. Tosiasiassa erilaiset yhteiskunnat ovat ihmisille yleisesti ja joillekin viiteryhmille spesifisti parempia kuin toiset. Nähdäkseni maanpuolustusinnon tuleekin aina olla suhteellista. Ei vain muihin maihin, vaan erityisesti siihen maahan, joka todennäköisemmin on hyökkäämässä.

Joka, sanotaan nyt näin, Suomen kohdalla tuskin on Ruotsi. En nyt täsmennä asiaa eteenpäin, voisin puhua ties mistä hybridisodasta ja muista vastaavista mutta siinä tulee nopeasti haukotus, nallenhalaus ja CozyBear. Sanon vain, että jos uhkaa ei ole millään tasolla ei maanpuolustusinnolla ole edes merkitystä. Itse näen että Venäjällä tunnetusti on monenlaista toimintaa. Ja se, miten hybridisodasta puhuneita vastaan on käyty, voidaan arvata monenlaista siitä miten ne kohdistuvat myös suomeen.

Itse uskon että aika iso osa nuorten mielipiteestä tulee siitä että kansallismielisyyttä ei enää sidota sotaan ja sotimiseen. Kun kansallistunto tulee luonnosta eikä sotilaallisista uroteoista, ei maanpuolustusinnon lasku tarkoita sitä että Suomea pidettäisiin huonona.

Samanaikaisesti omissa silmissäni Suomen arvo on alentunut.

Tämä on nähdäkseni vuosi joka on kuitenkin hyvin huono. Olen toki aiemminkin provosoinut ihmisiä tavalla jossa itsepuolustuslajiaktivismi on automaatio. Mutta tänä vuonna olen alkanut kantamaan suojaliiviä. (Osittain koska vihjasin että Turun puukottajalta puuttuisi aivan konkreettisesti miehinen substanssi jalkovälistä. Levittelin hänestä myös perseelleampumisvitsejä nimenomaan niissä konteksteissa joissa on mahdollista, että hän tulee niistä kuulemaan.)

Suomeen kuulumisen pisteet ovat romahtaneet hyvin monella linjalla. Ensinnäkin näen että tämän hetkinen hallitus on jakanut kansaa hyvin relevantilla tavalla. Kannat talouteen ovat selkeästi sellaisia että meillä on tämän hallituksen jälkeen vahvempi köyhempien tallaaminen kuin ennen sitä. Muutenkin toimenpiteet ovat senlaatuisia että en ihmettele jos lapsia ei tehdä. 

Nyt oleva vakaa tila kun on ollut jo Sipilän kuuluisasta puheestaan lähtien uhattuna. Tässä mielessä ainakin omaa maanpuolustustahtoani onkin mitattava ennen kaikkea tulevaisuusluottamuksen kautta. Minulla on tällä hetkellä paljon menetettävää (joka tarkoittaa sitä, että maamme hoitaa monia asioita hyvin.) Mutta toisaalta samanaikaisesti vihjataan että tämä kaikki voidaan ottaa pois. Jolloin herää kyllä vahvaa mietintää siitä jos näin ei voi jatkua niin mikä on se hyöty jonka Suomen valtio meille antaa.

Muutenkin kansaa on tietenkin jaettu kahtia. Joko hybridisota-trollikoulujen kautta tai ilman. (Joka tapauksessa lopputulos on sama.) Tärkeimmät jakolinjat ovat maahanmuuttokysymyksessä ja liberaali-konservatiivi -jaottelussa. (Me elämme hienosti maassa jossa on paljon ihmisiä jotka ovat väärässä sanoessaan että islaminkritisoiminen olisi ongelmatonta, jotka tuskin ovat kokeilleet asiaa koska pitävät sitä moraalittomana. Ja sitten toisaalta on niitä jotka ovat väärässä ja sanovat että suomessa islamia kohdellaan silkkihansikkain ja että kristittyjä saa pilkata miten paljon tahansa. Jotka eivät ole koskaan kokeilleet kristittyjen kritosimista.)

Samanaikaisesti meillä näyttää olevan myös natsiongelma.

Enkä tässä puhu maahanmuuttokriittisistä. Vaan natseista. (Jotka ovat joskus molempia.) Meillä on ollut hyvin harvinainen tilanne jossa Suomen Vastarintaliike on tehty laittomaksi. Sen toiminta on selvästi ollut alusta lähtien hyvin ongelmallista. Itse asiassa osaajat keskustelevat siitä että pitääkö Suomen Vastarintaliike liittää sen toimijoiden kautta esimerkiksi Prideä vastaan tapahtuneeseen kaasuiskuun. (Joka kertoo siitä miten ihmisiä jaetaan kakkosluokan kansalaisiin; Päivi Räsäsen tyyliset hahmot puhuvat siitä miten pride oli provokaatio ja isku oli tätä kautta ymmärrettävä.)  ; Erikoista kyllä lopputulos on hankala. Sillä PVL on purkamisensa jälkeen hakenut symbioosia Odinin Sotureiden kanssa. Joka on hankala asia jos pitää mustan eri sävyistä; Odinin soturit ovat olleet asenteiltaan ennen pienellä yrittämisellä erotettavissa PVL:ästä.

Viestin voisi muotoilla vaikka niin että jos ei pidä soihtu (ja talikko) kulkuetta natsikulkueeksi kutsumista asiallisena, niin 612-kulkueen kohdalla on sitten vähintään niin että PVL haluaa ja tylee yrittämään marssin omimista. Ja kun media tarttuu täkyyn niin siitä tulee viesti. Jonka moni ymmärtää. Ymmärrän toki että yksilöuden osallistumista ei voi laillisesti estää, mutta merkittävät marssille osallistujat voivat silti haukkua heitä ja muutenkin osoittaa mieltään ja ivailuaan tunnetuille ääriryhmien edustajille.


Tällä on nähdäkseni aika paljonkin merkitystä.

Sillä tähän astihan ääriryhmät ovat puhuneet hyvin paljon "polititisesta epäkorrektiudesta". Ja natsien ivaaminenhan olisi juuri tätä. Tähän ei kuitenkaan selvästi oltu halukkaita. Kun kulkueen kannattajien parissa nostin esiin tätä aihetta, nousi vastaan se, että "menneisyys on menneisyyttä ja jos poliisi kaipaa heitä niin sitten he olisivat kyllä hakeneet heidät". (Samaa ei suostuttaisi sanomaan maahanmuuttajien kohdalla. Samoin taju siitä että Suomessa ei ole kollektiivisia tuomioita on hyvin tiedostettu tavalla joka puuttuu täysin maahanmuuttokysymyksessä.)

Itse asiassa suivaannuin tästä. Sillä PVL ja Odinin soturit ovat rikostilastoissa niin vahvan yliedustuksen piirissä että vastaavan yliedutsuksen löytäminen maahanmuuttajista ei yksinkertaisesti onnistu. Heitä on myös vähemmän joten heidän torppaamisensa onnistuyisi hyvinkin kategorisesti ja melko edullisesti.

Mutta suivaantumiseni on irrelevanttia. Sillä jos on seurannut näiden ryhmien retoriikkaa, niin voi olla huomannut että viime aikoina puhe on keskittynyt yhä enemmän siihen ja siihen suuntaan että Suomi on yhtenäinen maa. Ja esimerkiksi rikostilastoissa keikkuvan Odinin pilkkaaminen ei kuulu Suomalaiseen kulttuuriin koska meillä ei kuulemma ole ollut tapana erottaa ihmisiä ryhmästä.

Ajatus on hyvin korni, koska ainakin minun peruskokemukseni on ollut lapsesta asti alkanut iva, jossa olen ensin liian nörttimäinen ollakseni kunnon mies, ja sittemmin ei ole vaikeaa nähdä miten "suvakki" -leimaa heitetään sellaisella asenteella jossa sävynä on esimerkiksi se, että "onko suvakismi sairaus". Tätä mielipidettä maahanmuuttoon nähdään lähinnä uhkana Suomelle kuin jonain joka mielipiteenvapauden mukaan kuuluu maahamme. Lisäksi muistan sitä ivailua joka on tapahtunut esimerkiksi itsepuolustuskurssilaitoksen ympärillä.

Samanaikaisesti on voinut huomata esimerkiksi miten yleisemminkin - ei siis vain äärimmäisimpien - puheessa mukana on yhä väkivaltaisempaa kielikuvastoa, jossa manataan aggressiivista kuvastoa ja kansallismielisyyden voittoa. Puhutaan rehdisti "vihollisista". 

Tämä on hyvin kiinnostava signaali. Sillä provokaatiohan on, kuten Timo Soini on asiaa muotoillut, sellainen että kahtiajaolla hänkin aikanaan nousi. Hänestä media ei saisi rakentaa "perussuomalaiset ja muut" -asetelmaa koska se sataa perussuomalaisten haaviin. Tämä päteekin tietyissä olosuhteissa erinomaisesti. Ja tähän "poliittinen epäkorrektius" sopii luonnollisesti hyvin. Koska se kerää hyötyä niille jotka hyötyvät epäkohteliaasta ilmapiiristä. Soini on selvästi kiipinyt asetelmaan jossa hän tajuaa että tämänlainen lietsominen on hänen omalle strategiselle menestykselleen huono. Mikä tarkoittaa sitä, että hyöty ei ole aina väistämätön.

Itse olen tietoinen että kansannousut eivät tosiasiassa vaadi mitään enemmistöä. Nykyään keskustelu harhautuu usein siihen, että puhutaan "maan tavasta". Ja toiset nauraa kun "maan tapaa kannattavien" ehdokkaalla on 7% kannatus. Itse taas muistan Luttwakini ja muut vastaavat lukeneena, että poliittisissa liikehdinnöissä eri aikoihin kannattaa käyttää eri strategioita. Ja 7% ei ole enää esimerkiksi poliisien hallittavissa. Se, että puhe myös näissä ääriryhmissä siirtyy vahvemmin kohti yhtenäisyyspuhetta jossa poliittinen korrektius tunnetaan sen synonyymillä, hyvinä tapoina.

Kun heillä puhutaan miten "hyvät tavat ovat ilmaisia", se tarkoittaa että (1) provokaation tuoma kiinnostus ei enää tuo mainoskampanjan tyyliin uusia jäseniä ja voi etäännyttää ihmisiä (2) on nähty että kannattaa siirtyä seuraavaan vaiheeseen, eli ajatukseen siitä että tämä uusi ajatus ei olekaan mikään provokatiivinen vähemmistö jota pitää tukea liberaaleilla arvoilla ja sananvapaudella, vaan vakiotila ja normaali. Jonka kyseenalaistaminen - vanhalla nimellä "poliittinen epäkorrektius" on jopa maan tapaa vastaan.

Tämä on tietekin sinänsä huono uutinen esimerkiksi maahanmuuttokriittisyydestä intoutunillw. Sillä he ovat usein väkivaltarikollisuuteen taipuvaisia sosiopaatteja jotka eivät ole pärjänneet armeijassa. SA -joukot ovat hyvä analogi. Ja kun erilaiset katusotafantasiat nousevat puheisiin täytyy muistaa miten natsipuolue kohteli omiaan; Zusammenstösseihin osallistuneet hyödyttivät aikansa ja sitten he olivat haitta ja "saivat mennä ankarimman kautta". Vallanpitäjät tuppaavat harrastamaan kaavamaista toimintaa. Siksi en koe syvää vihaa näitä äärioikeistolaisia kohtaan, vaan sääliä. He ovat ideologiansa kannalta niitä paljonpuhuttuja hyväntahtoisia idiootteja, joita koijataan.


Merkittävää kyllä;

Kaikki tälläiset "vaa-ankielen kippaamiset ja muut" ovat itse asiassa tuttuja maahanmuuttokriittisillä. He ovat tavanneet puhua rikollisten yli- ja aliedustuksista. Ja ovat muistuttaneet siitä että vähemmistö voi olla riski enemmistölle hyvinkin montaa eri kautta. Jopa ajatus kulttuurinvaihtamisesta koostuu sen tyylisitä asioista joita tässä olen sanonut.

Ja nähdäkseni tässä on tärkeää ottaa myös maahanmuuttajien käsittely. On selvää että on haluttu välttää vihan purkautumista ja siksi on luotu puhetta turvallisesta ympäristöstä. Samanaikaisesti siinä on lieveilmiöitä joihin on puututtava. (Eli tehtävä juuri samoin kuin kansallismielisten parissa oleville ääriliikehdinnöille. Peräti tavalla joka suhteutetaan kansallismielisiin laajasti samalla logiikalla. Minulle on yksi ja sama tuomitsetteko kollektiivisesti ja menneistä rikkeistä vai ette. Kunhan käytäntö on sama kaikille.)

Esimerkiksi viime päivinä Oulusta on tullut inhottavia uutisia. Ongelmana on, että jos näihin ei puututa  kunnolla syntyy epäluottamusta ja pelkoa ja turhautumista. Sen tunnuspiirteinä voivat olla esimerkiksi yleistykset jossa kaikki maahanmuuttajat nähdään pahoina. (Samaan tapaan kuin jotkut kuulemma näkevät kaikki maahanmuuttokriitikot natseina ja rasisteina.)  Toisaalta se voi intouttaa omankädenoikeuteen. (Aivan kuten natsien lyöminen on joistakuista ilmeisesti siistiä.)

Ääri-islamismi provosoi. Se on pieni vähemmistö. Joka provosoi. Me kaikki tiedämme mihin tämä voi johtaa.  Me olemme nähneet sen. Me emme halua sitä. Siksi esimerkiksi itse en ole kiinnostunut kuulemaan asioita jotka kertovat siitä miten erinäiset tapahtumat eivät ole sidoksissa toisiinsa. Koska usein se tarkoittaa sitä, että sama taho olisi maksanut tai käskenyt. Tai ne tuntisivat toisensa. Se on usein irrelevanttia. (Tilanne on tältä osin identtinen sen kanssa miten VOKeja polttopullottivat "yksinäiset sudet". Sama toimintatapa ja kohteet kertoo yhteisestä kulttuurista. & Käytännössä Backman ja Janitskin ajavat samaa ideologista suuntausta vaikka Backman selvästi saa rahaa Venäjältä kun taas Janitskinin kohdalla en ole saanut tästä ainakaan näyttöä.) Pahinta on tietenkin se, että nämä lietsovat toisiaan.

Mitä pahempia ylilyöntejä turhautunut omankädenoikeutta harrastava "omaa perhettä ja omaa kanssaa suojeleva" tekee, sitä enemmän on materiaalia johon ääriislamisti voi tarttua. Ja jokainen ääri-islamistin isku on suoraan argumentaatiota näiden ylilyöjien pirtaan. Tässä on potentiaalia sen laajuiseen asiaan että ei ole kaunista.

Kaiken kaikkiaan;

Suomessa on hyvin vahva jakautunut kulttuuri, jota kuvaa lietsonta eri lokeroihin ja niiden välinen sota. En teeskentele tässä nyt yhtään kun sanon, että minulta on koko elämäni ajan kelvannut lähinnä verorahat ja hyöty. Olen niitä jotka sotivat muiden ihmisten lompakoiden vuoksi. Suomalainen kulttuurikin näyttäytyy monille jonain joka tarkoittaa sitä että minun velvollisuuteni olisi tuottaa lapsia joita Mika Niikko sitten saisi vastoin minun tahtoani pakkoistututtaa Enkelitaivaanvirsilauluun ja muuhun jeesusteluun. Koska Niikko kokee itsensä tärkeäksi vain jos saa tehdä näin.

Kun minulta kysytään olenko valmis taistelemaan Suomen puolesta, niin kysyn ensimmäisenä että kenen etuja tämä tarkoittaa. (Tuskin kovin vahvasti omiani ainakaan.) Ja kun minua niin kovaa dissataan niin onko todella niin että haluatte luoda minulle kysymyksen siitä että kummalla puolella tätä taistelua Te olettekaan suhteessa minuun? Harvassa ovat ne kristityt jotka ovat kohdelleet minua niin kuin uskaltaisivat rehdisti katsoa sodassa minua silmiin luottaen että minulla ei mitenkään voisi olla sellaisia kaunoja että ammun mieluummin heitä kuin Iivanaa.

Sävyt ovat monin paikoin sellaiset että kaikki pelkäävät jotain. Maahanmuuttajat raiskaa. Liberaalit tuhoaa perusarvot. Kristityt sortaa. Jossain välissä miesten kädet käyvät väärissä haaruksissa. Ja mies etäännytetään perheestään. Kaikkien sota kaikkia vastaan on niin kova, että harvoin muistaa mitä meillä on. Koska tärkein viesti hallituksesta nettiväittelyyn on että kaikki Suvivirttä myöten tullaan ottamaan pois.

Ei ihme, että maanpuolustustahto olisikin matalalla ihan siksi että me emme ole kovin mainio kansa. Me emme ansaitse kansallismielisyyttämme. Maamme pelittää hämmentävän hyvin meistä huolimatta ja meistä riippumatta. Siksi olen ylpeä Suomesta. Mutta jos pitäisi olla ylpeä Suomalaisista -tai Uuden Suomen kirjoittajista - niin sitten pitäisi laskea standardit niin matalalle, että saman tien voisi väittää, että Suomi on objektiivisen hyvä maa koska sen maaperällä eräs nainen pullautti minut ulos sukuelimistöstään jonkun Kekkosen hallituskauden aikana...
   

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

"Kun minulta kysytään olenko valmis taistelemaan Suomen puolesta, niin kysyn ensimmäisenä että kenen etuja tämä tarkoittaa."

Tämä kohta avaa paljon ajatuksia. Minä kysyisin samaa asiaa,vaikka varmaankin ajatusten pitäisi olla siellä missä kysytään ensimmäisenä, että minkä Suomen. Toisaaltaan on turha henkilöidä asiaa,koska idea pitäisi olla laajempi.

Tosin..koska ei ole olemassa minkäänlaista ideaa nimeltä Suomi,niin turha sitä olisi kysyäkkään ja turha siihen on odottaa puolustajiakaan.

Toimituksen poiminnat