Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Notre-Damen palokellonsoittaja

Aivan aluksi haluan korostaa, että en ole vieraillut Ranskassa yleisesti, Pariisissa erityisesti saati Notre Damen katedraalissa spesifisti. Tämä muistutus on tarpeen sillä juuri ennen pääsiäisviikon alkua kristinuskon valo ja lämpö ympäröivät jokaisen pariisilaisen sellaisella tavalla, jossa ennen uhkea kirkko rujoutui. Joka on sinänsä osuvaa sillä Quasimodon nimi juontaa pääsiäisen jälkeisestä Quasimodo-sunnuntaista, joka on katoliseen kirkkovuoteen kuuluva juhla. Juuri tuona sunnuntaina Quasimodo löydettiin lapsena jätettynä erään Notre Damen sisäänkäynnin eteen.

Ehdottomasti sytyttämättömäni kirkon kohdalla opimme jälleen sen, että vain hyvin harva asia yhdistää ihmisiä yhtä vakavasti ja lämmöllä kuin palava kirkkorakennus.; Tämä on itse asiassa arvokas muistutus siitä miksi Streisand efektit, sensuurinyritys, vihollisten symbolisesti merkittävien rakennusten tuhoaminen ja vastustajien johtajien näyttävät assosiaatiot eivät yleensä ole mikään hyvä keino ajaa omaa asiaa. ; Tässäkin Notre Dameen saatiin esiin kristinuskoon liittyvä kulttuurihistoria. Sekä se miten nykyaikanakin on rohkeita sankareita jotka vaaranvat henkensä napatakseen talteen jonkun Jeesuskristuksen väitetyn orjantappurakruunun.

Tästä levisi aika paljon erilaisia salaliittoteorioita. Esimerkiksi Mirjami Parant uskoi että kirkot eivät syty sytyttämättä. Ja siksi tulisi miettiä ketkä vihaavat kristinuskoa. Kaija Hietanen taas näki, että 850 vuotta vanha linna saattaisi olla pian raunioina, ja suuri osa historiaa ja perinteitä sen myötä. Ja hän liitti tämän symboliksi aikamme Euroopasta, jonka arvot ovat nopeasti häviämässä. Hänestä Notre Damen palo muistuttaa selvästi Euroopan tuhoisasta suunnasta, joka kulttuurien sekoittumisen, historian unohtamisen ja kristinuskon hylkäämisen  lisäksi myös lisää eriarvoistumista. Myös Veikko Huuska näki kirkon tulipalon joksikin jossa olisi peilattava asiaa nimenomaan kulttuuriseen arvopohjaan. Hän on huolissaan maallistumisesta ja korostaa, että surressamme ranskalaisen yli 800-vuotiaan kirkon kärsimiä vahinkoja tuskin kuitenkaan suremme vain puuta ja kiveä. Hän kysyy että Olisiko siinä surussa vielä jotain muutakin. Kenttäpiispa Pekka Särkiö ei edes kysy. Hän esittää suoran statementin ; Notre Damen tuhon herättämä järkytys osoittaa Euroopan syvävirtauksia. Tunteen tasolla useimmat liittyvät edelleen Euroopan yhteiseen historiaan ja kristilliseen arvopohjaan, vaikka kirkon jäsenyys olisi yhdentekevä asia. Kriisit tuovat näkyväksi pinnan alla olevan identiteettiperustan, joka muutoin jää somekohinan ja muiden pintailmiöiden alle. Särkiölle Notre Damen tuhosta järkyttyminen johtuu vain merkityksestä joka johtuu kirkkorakennuksen liittymisestä kirkon vuosituhantiseen elämään ja evankeliumin ilosanomaan.

Kristillisissä piireissä Notre Damen luoma merkitys kuvasikin kolmea asiaa uskonnottomista; Joko järkytys kertoi että ateistitkin arvostavat kristillistä kulttuuripohjaa ja ovat siis tätä kautta kulttuurikristittyjä. Toinen oli se, että ateistit ovat ajamassa maailmaa nihilismiin jota kuvaa merkityskato. Ja kolmas oli että ateistit ajavat maailmaan ateismia uudeksi korvaavaksi uskonnoksi jolloin ateismi ei olisikaan tietenkään mikään nihilistinen asia vaan nimenomaan ei-nihilistinen koska taustaideana on se, että ei ole mahdollista siivota tilaa merkityksistä ja maailmankuvista ja siksi uskonnon siivoaminen tuo tilalle ateistisen maailman.

Minä olen tietenkin vain henkilö jolla on ehdottomasti hyvä alibi. Okei. Jonkinlainen alibi. Tai jotain sinne päin. Mutta vaikka ehdottomasti en olekaan mikään silminnäkijä tai omakohtainen kokija, näen tämän yleisen uskonnottomiin kohdistetun reagointitarpeen kiehtovana.

Sillä aikaa kun minä etsiskelin ympäri internettiä memejä, joissa Quasimodo miettii kahvipannun päälleunohtamisiaan, muut lietsoivat kirkonpaloon erilaisia maailmankuvallisia teemoja. Aivan kuin kirkon palo jotenkin symbolisesti rinnastuisi uskonnottomiin tai heihin jotka eivät ole uskonnollisia. Mikä on hyvin erikoinen joskin eri muodoissa selvästi toistuva asia. Etenkin kun tällä hetkellä annetut selitykset viittaavat enemmänkin siihen että palo on syttynyt vahingossa. Toki katon pinnoitteena olleita metallilaattoja tuntemattomat ovat tästäkin vetäneet juttuja joissa naureskellaan puun hitsaukselle ja hitsattavalle puulle. Se on kiinnostavaa, sillä vaikka nyt jotenkin paljastuisikin jokin tuhopoltto myöhemmin, niin nämä teoriat ovat kuitenkin syntyneet ennen tietoa ja todisteita tästä. Mikä kertoo siitä mitä keskusteluun on haluttu liittää ja tosiasiat ovat olleet sekundaarisia, toisarvoisia.

Näen toki että järkytys on merkitystä. Ymmärrän tämän esimerkiksi sitä kautta, että kun järkytyin siitä että Notre Damen ristin säilymisestä tehtiin väite johon liittyi Jumalinen väliintulo. Esitettiin että koska kultainen risti ei ollut tuhoutunut niin miten kukaan voisi olla ateisti sen jälkeen. Rinnastus oli hyvin omituinen kun mietitään miksi Jumala sitten salli kirkon palaa in first place. Ja miten puun palamislämpö on paljon pienempi kuin kullan sulamislämpö. Etenkin kun rakenteet paloivat katossa ja ristin ihmettä korostavassa kuvassa näkyy jopa sellainen pikkuasia että lattiatasolla oli muun muassa joitain kynttilöitä jotka eivät olleet tuhoutuneet tulipalossa. Tämä on järkyttävän tyhmä jumalatodistus. Ja tämä tekee siitä merkittävän huonon argumentin.

Se on vähän samaa tasoa kuin Notre Damen paloon liittynyt pareidolinpalvonta. Valokuvassa nähty ihmismäinen jättimäinen hahmo kiinnosti monia. En jaksa suhtautua tämänlaisiin muuten kuin viittaamalla siihen että pareidiotia on laajempi ilmiö joka on joka kerran silmissäni yhtä pientä.
 

Mutta ymmärrän silti merkityksen. Kun kristilliset puolet näkivät vain, että Notre Dame on kristillinen merkitys, he unohtavat sen että symbolit ovat mielikuvia ja assosiaatioita. Ja ne eivät ole mitään yksityisomistusta. Ja tämä ei vaadi sitä että halveksutaan kulttuuria tai perinteitä. Se on vain siten että kulttuurin osaamisella voi tuottaa omia pohdintoja jotka uudelleenkontekstoivat esimerkiksi niitä perinteitä. Ja tässä prosessissa saattaa muuttua tosi paljon asioita.

Tässä yhteydessä minun ei tarvitse mennä kauas, edes rautakauppaan ostamaan bensiiniä ja tulitikkuja. Parvekkeeltani pilkistelee puita jotka ovat myös työmatkallani. Leppävaarassa on Albergan kartano ja sen maita. Tersmedenin kuuluisasta puutarhasta on jäljellä nykyään vain rippeet. Puiston alkuperäislajistoa ovat vanhat metsälehmukset sekä pihasyreenit, jotka ovat samaa lajia, kuin Suomenlinnan Piperin puistossa. Vanhoissa koristelammikoissa uiskentelee nykyisin sorsia. Tämä on työmatkallani. Kuljen 1700 -lukulaisen kuuluisan puistokon läpi. Nykyään se on osittain villiintynyt siltä osin mikä siinä on vanhaa ja aitoa. Työmatkallani on myös ns. Sokerilinna jossa tarinoiden mukaan on kaksi kummitusta. Uskonko kummituksiin Syvänä Hengellisenä Totuutena? En. Kannatanko filosofiaa jolla Tersmeden oikeutti puistikkonsa? En. Minusta on ollut hyvin ongelmallista että samalla kun kansa on ollut köyhää on meillä ollut joutilas luokka joka on näennäisesti johtanut asioita lähinnä tavalla jossa he omistavat asioita ja kuluttavat tuottonsa siihen että askartelevat esimerkiksi kisoja siitä kenellä on paras puutarha. Tämänlainen pröystäily jossa joutilaisuus oli aatelin hyve, merkki varakkuudesta näkyi juuri siinä että ei tarvinnut itse tehdä kun muut tekivät asiat puolesta niin että voitiin keskittyä johonkin kalalammikoihin.

Osaanko silti nähdä tämän historian? Kyllä. Kun ihailen vaikka ikivanhoja tammia tai lehmuksia, kykenen näkemään niiden historian ja tämä ei tarkoita sitä että kultturellina minun tulisi jotenkin kunnioittaa sitä aatemaailmaa joka on tuottanut tämän kaiken.

Tästä rinnastuksesta voidaan palata huomattavasti mahtipontisempaan Pariisin Notre Dameen, jonka kattoja ehdottomasti en valellut kerosiinilla ja heittänyt tupakkaa perään. Näen sen kulttuurihistoriallisen merkityksen joka on tietenkin huikea. Mutta en ole kuin kristitty jolle kulttuurihistoria sitoutuu perinteisiin sellaisella tavalla jossa pitää jotenkin kunnioittaa katedraalin syntymisen syytä. Päinvastoin; Näen että Pariisin Notre Damen rakentajat ovat halunneet liiaksi elää säätynsä mukaista elämää ja pistäneet köyhiä ihmisiä pykäämään pytinkejä valtansa näyttämiseksi. Lopputulos on tietenkin hieno. Mutta muistuttaa sen että ideologian saavutuksen hienos ei ole samaa kuin ideologian itsensä hienous. Mikä ei tietenkään tarkoita että olisin kiipeillyt kirkon seiniä parkourtekniikoilla voidakseni kylvää pieniä vihan kipinöitä jotka olisivat kasvaneet kaikentuhoavaksi roihuksi.

Minulle Notre Dame on luonnollisesti kaikista merkityksellinen Assassin's Creed Unity. Pelissähän pääviholliset ovat yleensä temppeliherroja ja peliä onkin siksi pidetty kristinuskonvastaisena. Unityssä seikkaillaan ranskan vallankumouksen ajan pariisissa ja Notre Damella on siinä merkittävä rooli useassakin eri pääjuonen kohdassa. Tämä lataa minulle tietenkin asiaan paljon merkitystä. Ja mitä tästä voi sanoa muuta paitsi sen että jos kristittyjen teemana on se, että he ovat puhuneet Notre Damen tuhoutumisesta ja käyttäneet sitä symbolina tuhoamiseen, niin pelikulttuuri sen sijaan tekee jotain enemmän. Assassins Creed -pelin vuoksi Notre Damea oli mallinnettu kolmiulotteisesti ja näitä tietoja käytetään kun tuhoja restauroidaan. Toiset puhuvat viholliskuvistaan ja tuhoutumisnäkökulmasta. Toiset puhuvat rakentamisesta ja tekevät sen mahdolliseksi. Minusta tässä on kaikki kulttuurihistoria ja inhimillinen ylevyys mitä voin tähän ladata. Ja tässä toiset pääsevät moraaliseen korkeampaan asemaan kuin toiset.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Yritin välttää juuri tätä kertomaasi näkökulmaa koska some oli täysin ja totaalisti saturoitunut kyseisestä aiheesta. Arvovalinnat ovat arvovalintoja ja ne demonstroituvat. Ihmiset eivät ole hyviä ja kaikki on kauheaa. (Lue: Normipäivä. Ei mitään uutta ja kiinnostavaa.)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Aivan aluksi: Olen käynyt ulkomailla pällistelemässä vain neljässä kirkossa, Notre Damessa, Vatikaanin Pietarinkirkossa, Rooman Lateraanikirkossa ja Pietarin Iisakinkirkossa; Kölnin pitsikirkko vilahti junan ikkunasta katsoen ohi. Niin että jos kirkot kiinnostavat käykää ihmeessä niissä, jotka eivät ole palaneet. Mutta on niitä kirkkoja kotimaassakin, joskin niissä taidetaan käydä enimmäkseen 1. adventtina ja jouluna. Ortodoksit kai pääsiäisenäkin, ja sehän on kohtapuoliin.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Itse olen käynyt lukuisissa kirkoissa. Melko lähellä minua on Espoon tuomiokirkko, jonka maalauksien tyyli etäännyttää ajatuksesta että se on itse asiassa ollut Sikstuksen kappelin aikaan tehty. (NE OVAT SAMANIKÄISIÄ!!!!)

Itse olen vieraillut Firenzen Duomossa, sisällä, kupolin sisällä ja huipulla. Ja viereisessä kellotornissa. En tykännyt kyttyrää.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Pakko mainostaa. Jos käyt Tampereella niin Tuomiokirkossa on aikanaan pahennustakin herättäneitä Hugo Simbergin freskoja.

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3985136-hug...

PS.Ja ai niin, kävinhän minä Vatikaanissa Sikstuksen kappelissakin katselemassa niska kenossa niitä Michelangelon töitä.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren Vastaus kommenttiin #5

Tampereen tuomiokirkossa kävin varmaan 15 vuotta sitten viimeksi. Turun tuomiokirkossa ehkä puolitoista vuotta sitten. Helsingin tuomiokirkossa vuosi sitten.

Itse tykkään Johanneksenkirkosta eniten. Olen kiipeillyt sen katollakin. Se ei toki ole läheskään yhtä vanha.

Käyttäjän MikkoRaatikainen1 kuva
Mikko Raatikainen

Listalta unohtui Lappalaisen Sini joka näki kirkon palon persujen syyksi.... olisiko mukana ollut myös altrightiakin.

Onneksi ehdin nähdä kirkon vielä kun se oli kunnossa.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Joo. Aivan jokaista kommentaattoria en nostanut mukaan. Esimerkiksi sen vuoksi että Sini Lappalainen ei puhunut uskonnottomista. Joka oli "vähän kuin se teema". (Tiedätkö; Usein aiheisiin tehdään rajaus jossa on esimerkiksi määritelty aihe ja tarkastelunäkökulma. Harvoin saan kuulla että tekstini eivät rönsyilisi tarpeeksi. Kiitos tästä. Tämänkin sitten näin!)

Jätin myös, aivan tarkoituksella, mainitsematta siitä miten rahat pitäisi saada muihinkin asioihin. Whataboutmummot jne. teemat ovat aina vähän vastenmielisiä.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#8

>.....Whataboutmummot jne. teemat ovat aina vähän vastenmielisiä.....

ooo

... mutta eikö niiden kuulu ollakin sitä, 30 000 ihmisen hukkuminen Välimereen ennenkokemattoman rikkaan Euroopan rajoilla on vastenmielistä.
Kyllä se on tuonut riitasoinnun kirkkokonsertissa istuvan korvaan.

^^^^^^^^^^
….. hhmm kahdessa päivässä kerättiin miljardi Euroa….

Tuossa toteamuksessa on kaksi tärkeätä lukua 2 ja miljardi

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren Vastaus kommenttiin #9

Kiitos kun implisiittisesti vihjailet, että minun tulisi keskustella jostain jota on paljon monissa yhteyksissä nostettu esille siitä näkökulmasta mistä muutkin. Milloinkas olette saaneetkaan minut holhouksenne alle? Missä on juridinen paperi tähän? Missä sen saan nähdä? Miksi en ole jo nähnyt sitä?

Derailaaminen on ongelma. Red herring -argumenttivirhe. Oma kantani on se,että jos argumentaatio on mallia "ooooooooo" niin ei mene kyllä hyvin ihmisellä. Omassa kontekstissa en ymmärrä "välimereen hukkuneita" siinä mielessä että jos blogaukseni on viitekehys johon kommentoidaan niin missä ovat ne kommentit välimerestä?

Siinä että sinä haluat että minun pitää keskustella jostain näkökulmasta jonka näen ylikäsitellyksi minua parempien ihmisten toimesta? Ja koska et salli muuta niin vedät keskustelun tähän väkisin?

Minulla on yksinkertainen sääntö. Jos haluat että keskustelen jostain näkökulmasta mikä ei minua kiinnostu niin olen tähän aina valmis. 3000 euron tuntiliksalla, maksu täystunteina ja ensimmäisestä alkaneesta minuutista. Missä on rahat tähän?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset