Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Historian väärällä puolella olijat ja heidän tunnistamisensa

Kun olin nuori, elin kulttuurissa, jossa kristinuskoon kuuluminen oli normi. Kirkko brassaili rippikoulutilastoillaan ja suurin osa kuului kirkkoon. Lukiossa en edes tiennyt ainuttakaan julkiateistista opiskelijaa. Kun valitin aiheeseen liittyvistä oikeuksista puhuttiin, signaali oli että ateismi oli niin marginaalista, että sillä ei ole mitään merkitystä. Hieman myöhemmin ateismi oli muoti-ilmiö, ja esimerkiksi uskonnonharjoittamiseen osallistuttaminen oli käytännössä sitä että he olivat vain naurettavan pikkumaisia. Tämä oli sinänsä kiinnostavaa, sillä uskonnonharjoittamiseen liittyvät kohdat ovat perustuslaissa ja lain kannalta myös uskonnon harjoittamattomuus oli lain määräämä oikeus. Perustuslain säätämä oikeus ja sen vaaliminen oli kuitenkin pikkumaisuutta.

Tässä kulttuurissa ei voinut muuta, kuin oppia oikeustietoisuuden merkitystä. De jure -tasolla ei ollut relevantteja ongelmia. Mutta de facto tasolla minulla oli koulutukseni varrella 7 uskonnonopettajaa joista 5 rikkoi lain säätämiä rajoja vähintään kerran. Ja 2 heistä teki tätä säännönmukaisesti.

Nyt sitten seuraan sitten tilannetta jossa esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuus selittää siitä, miten uskonnottomuus on suosiohuipulla. Toki edelleen on siten, että esimerkiksi "Kantelupukkia" vastustetaan. Mikä on erikoista, koska se on jokin joka raportoi ongelmia eteenpäin ja tämä strategia toimii vain mikäli lakia ei seurata. Eli kuilu de jure ja de facto -tasojen välillä on valtavan suuri. Se, että uskontoallergian nähdään uhkaavan tehdä niin, että mitään normaaleja ja totuttuja uskontoasioita kouluissa ei uskalleta tehdä, kertonee omaa karua kieltään tästä. Kun joku Pekka Iivonen osaa valittaa samalla kun viittaa lakiin johon valittajat vetoavat, ollaan oikeasti asian lujan ytimen äärellä. Sanoessaan, että "Meillä on ryhmiä, jotka ovat uskonnonvastaisia, ja he pyrkivät hyvin vahvasti vetoamaan perustuslain 11 pykälään, uskonnon ja omantunnon vapauteen. Tämän varjolla he näitä kanteluita ja huomautuksia tekevät" hän tavallaan demonstroi sen miten asiat on tavattu tehdä. Jos vastapuolen puolella on Suomen laki, niin se ei jotenkin ole ongelma näille ihmisille.

Mutta tärkeää on, että muutos on ollut nopea, valtava ja luja. Niin luja, että vapaaehtoisuutta de jure -puheissaan korostaneet uskonpuolustajat ovat joutuneet vaihtamaan strategiaa melko hupsuttelevaan suuntaan. Tiedostus on sillä tasolla, että jos uskonnollisista tilaisuuksista tehtäisiin täysin vapaaehtoisia, niin kukaan ei menisi sinne. Siksi uudeksi tavaksi onkin tullut väärää mieltä olevien rankaiseminen tavoilla jotka yrittävät teeskennellä olevansa muuta kuin nöyryytystä ja rankaisua. Esimerkkinä tästä on julkisuuteen tullut Tampereen tapaus, jossa uskonnottomat siivosivat tilan, johon uskovaiset lapset sitten tulevat.

Nyt tilanne on tietenkin herkullinen. Koska se on ollut ymmärrettävä, odotettava ja ilmiselvä. Muutos on tullut ja ateismi ei ole enää mikään piiloteltava tai marginaalinen asia. Syynä on nimenomaan se, että uskovaiset tekivät syviä virheitä. He yrittivät ylläpitää valtaa toisten tahdon yli, lain ja uskonnonvapauden ja erimielistensä omantunnon yli. Heidän perusargumenttinsa esimerkiksi uskonnonharjoittamiseen osallistuttamiskikkailuissa olivat säännönmukaisesti vähättely. Miten vastapuolella ei ole mitään merkittävää ongelmaa. Valitettavasti jokainen joka on tälläiseen osallistunut on kaunaistunut uskontoa kohtaan syvästi. Jokainen vähättely muistetaan. Ne olivat niitä tyyppejä jotka sanoivat että kokemani omantunnon onglemat ovat arvottomia, merkityksettömiä ja tyhjiä. Ja vaikka lakikin olisi puolella niin niiden puolesta taistelu tai vaatiminen on mitätöntä roskaa ja uskontoallergiaa. Arvatkaa mitenkä sitten suhtaudutaan kun nämä samat ihmiset itkevät kuinka jokin oksentaa heidän pyhäksi kokemiensa arvojen päälle? Ilolla. Siten metsä.

Tämä ei ole toki ainut asia joka on ollut itselleni tärkeä. Niitä on ollut useita. Mutta niitä yhdistää yksi jännittävä asia. Olen ollut pitkän jänteen voittaja. Kun olen ottanut osaa johonkin arvokeskusteluun, nämä puolet ovat tavanneet voittaa. Syynä ei ole se, että olisin "kuninkaantekijä". Vaan siinä, että osaan valita taisteluni ja tiedän minkä puolesat kannattaa panostaa tavoilla joka on mahdollista onnistuakin. Tämä tekee sen, että olen luultavasti niitä joita "historia ei tuomitse".

Tuomitseeko historia?

Olipa aiheena sitten ateismi, homoseksuaalisuus tai mikä tahansa muu vastaava asia, niin minun elämäni aikana trendi on ollut se, että ensin asia on ollut siten, että maan tapa on ollut tietyllä tavalla. Tässä yleinen mielipide muuttuu samaksi kuin välttämättömyys. Nyt monessa kohden yleinen ilmapiiri on muuttunut. Mutta nämä ihmiset eivät ole muuttaneet mielipiteitään. Jos maan tapa olisi todella jokin argumentti niin heidän olisi pitänyt. Mutta he itkevät kovasti katkeruuttaan. Itse asiassa heidän mielipiteensä ovat muuttuneet äärimmäisen vähän ja he ovat selittäneet että muutokset ovat virhe ja että myöhemmät sukupolvet tulevat sitten palaamaan hyviin arvoihin. Tämä vaikuttaa hyvin erikoiselta lohdunhankintatavalta.

Yhteiskuntien romahtamisesta puhutaan usein ja paljon. Tämä liitetään usein kahteen asiaan; 
1: Infrastruktuurin ja saavutusten taso; Viitataan etenkin muinaisiin kulttuureihin, joiden valtakautena tuotettiin asioita ja jotka ovat lakanneet olemasta. Valtakuntien johtajat ovat hävinneet, usein sodassa, alueet on valloitettu ja rakennusten ja vastaavien tekeminen ovat vähentynyt. 
2: Arvopohjan taso; Romahtamista liitetään etenkin nykyään ajankohtaisiin arvojen muutokseen. Jos menneisyydestä puhutaan, niin se tehdään sitä kautta että se on relevanttia koska se rinnastuu suoraan nykyaikaan.

Usein näitä rinnastetaan yhden suhde yhteen. Vaikka monilla tavoilla voidaan sanoa että jälkimmäinen tarkoittaa vain sitä, että ihmisten arvot ovat muuttuneet jonkin verran ja että tämä ei usein tarkoita mitään kovin pahaa. Kun taas usein ymmärrämme, mitä tarkoittaa kun puhutaan vaikka Rooman valtakunnan romahtamisesta; Renessanssin hienous oli tavallaan siinä, että yhteiskunta saatiin kohoamaan lainaamalla korkeakulttuurista joka hoiti asioita paremmin, kuin sitä edeltävä kulttuuri.

Mutta jotain perää tässä saattaa silti olla. Evan Williams pn tehnyt  filosofisen induktiivisen argumentin julkaisussaan "The Possibility of an Ongoing Moral Catastrophe". Siinä hän esittää, että menneisyydessä on usein tehty asioita joita kauhistellaan nyt. On uhrattu lapsia. On pidetty orjia. Aristoteleen tapaiset viisaat ovat puhueet etiikasta eivätkä ole kiinnittäneet huomiota tähän orjakysymykseen. Samoin esimerkiksi naisten äänioikeus on vain hyvin tuore innovaatio. Ja jos puhutaan 1900 -luvusta niin silloin on harrastettu niin kauhistuttavia homoudesta eheyttämishoitoja sähköshokkeineen, että jopa Tapio Puolimatka on uskonnollisilla kanavilla haastatteluissa todennut ne hirvittäviksi. Alan Turingin kohtaloa ei pidetä nykyään reiluna edes homovastaisissa kristillisissä piireissä.

Williams näkee, että historia näyttää olevan täynnä tälläisiä. Ei ole huomattu jotain kauheutta jota sittemmin on pidetty ilmiselvästi kauheana. Hän näkee sen johtuvan siitä, että vaikka moraaliset näkemykset olisivat hyvinkin vakaita ja varmoja, niin moraalisia aiheita on kuitenkin monta. Ja se, että yhdessä niissä onnistuu on hieman sama kuin heittäisi useaa noppaa ja jokin niistä heittäisi huonon silmäluvun. Kun aiheita on riittävästi, niin yksittäisen epäonnistumisen todennäköisyys saattaa silti olla hyvin pieni. Mutta jokin epäonnistuminen on silti. Jossain yksittäisessä asiassa.

Tämä sanoo että joku todennäköiseti tulee olemaan historian tuomittavana. Mutta keitä he ovat?

Itselleni tarkastelutaso on melko yksinkertainen. Olen osannut valita voittajat. Koska siihen on helppo tunnistustapa.
1: Moraalisesti tuomittavat ja häviävät tahot ovat sellaisia että he puuttuvat muiden kuin itsensä oikeuksiin. Toisin sanoen esimerkiksi minun ajan uskonnonopetuksen ongelmana oli kaikki se joka nähdiin "maan tavaksi" ja siihen liittyväksi vallaksi. Ja mitä kaikkea tehtiin tämän vallan ylläpitämiseksi.
2: Perusstrategiana on ajatus kritiikin torjumisesta irrelevantisoimalla. Tämä yleensä kertoo siitä että vastapuolen näkemyksiä ei onnistuta kumoamaan tosiasioilla ja argumentatiivisesti. Joten niistä tehdään ei-olemassaolemisen sijaan "liian pieniä". Vastapuoli on esimerkiksi "liian pieni vähemmistö" saadakseen valittaa. Heidän kokemuksensa eivät mukamas edusta "relevanttia ongelmaa". Viimeistään silloin, kun kuullaan että ongelmat ovat "pikkumaisia" ollaan vähättelyn ytimessä. Tappio olisi pitänyt tunnustaa jo siinä vaiheessa kuin ilmoille viriää henki joka sanoo, että "aika ei ole vielä kypsä". Tässä vaiheessa käy helposti kuten kirkossa on käynyt. Aika oli ollut kypsä jo vuosikymmen aiemmin ja ihmiset ovat kypsyneitä ja heidän asiansa on niin hyvin tunnettu että sitä ei voida vähätellä. Eikä sen kutsuminen mitättömäksikään onnistu. Joten voidaan hyväksyä kaikki argumentit pakon edessä ja ainut keino on paeta siihen miten "aika ei ole valmis" muutokselle.
3: Niissä tungetaan ytimeen se, että vastustajat tietävät mitä vastapuoli oikeasti tuntee ja mitä heidän tulee tuntea. Tämä näkyy esimerkiksi siinä miten ateistejen kerrottiin "oikeasti alitajuisesti uskovan Jumalaan ja vain vihaavan häntä". Ja miten oikea tapa kokea uskonnolle alistaminen ja kyykytys on "kunnioitus kulttuuria kohtaan". Tässä nyrkkisääntönä on, että jos ilmoille nousee sana "yhteisöllisyyden tukeminen ja rakentaminen" ollaan hyvinkin hukassa. Sillä yhteisöllisyys on sellainen sana jota ei tarvita silloin, kun se on kunnossa. Ja sen rakentaminen kertoo että vastapuolen tunnemanipuloinnin nähdään olevan relevantti tie kikkailulle.
4: Moralismi, ei siis moraali vaan ajatus siitä että omien moraalinormien tulisi olla muiden, kansan ja kaikkien, yhteinen perusta. Eli oma vapaus tehdä jotain nähdään joksikin jota pitää soveltaa myös erimieltä oleviin.

Näin voidaan huomata, että tämä ei koske itse asiassa sitä mikä on metafyysisesti totta. Ja tämä on kiinnostavaa koska se mielestäni näyttää miksi esimerkiksi ilmastonmuutosasialla menee paljon huonommin kuin projekteilla jotka käsittelevät sellaisia asioita kuin ateistien uskonnonvapaus, homojen avioliitto. Ja miten sillä on vaikea tie edessään verrattuna vaikkapa projekteihin jotka haluavat laillistaa kannabiksen tai avata transhoidot alaikäisille.

Tämän tilanteen tiedostaminen kenties selittää, miksi niin moni puhuukin siitä, miten esimerkiksi seksuaalista itsemääräämisoikeutta laajentavat edustavat jotain "sukupuolineutraalia ismiä" joka "kieltää että poikia saa sanoa pojiksi ja tyttöjä tytöiksi" vaikka oikeasti se on sitä että vanhemmat päättävät lastensa kasvatuksesta. Jolloin erilaiset identiteetit ja heidän kutsumisensa tietyillä tavoilla nousevat vahvasti esiin. Tavalla jossa pojaksi itseään kokevaa on kutsuttava pojaksi ja tytöksi itseään kokevaa tytöksi. Joka on filosofisesti, argumentatiivisesti, määritelmällisesti ja monella muullakin tavalla hyvin eri asia kuin se, että "poikia ei saa enää sanoa pojiksi". Ja se kohta jossa erimielisyys tulee on tietty ryhmä, jonka kokemuksille helposti käy juuri kuin minun sukupolven ateisteille. (Minut saa kirkkoon uskonmenoihin vasten tahtoani lähinnä niin rajulla väkivallalla että se tappaa minut. )

Moni näkee että "transliike" on jokin katastrofi joka näyttää että sukupuolineutraali avioliitto oli kauhea asia. Miten arvoromahdus tuottaa sukupuolihämmennystä ja se on kauhea asia. Kuitenkin tässä lähinnä joku maalaa näiden sukupuoltaan vaihtaneiden ongelmaa ja sanovat mitä he "oikeasti syvimmiltään kokevat". Tämä ei tule menemään hyvin; Jos ihminen itse haluaa leikellä elimistöään kysymys ei ole sukupuolen metafysiikasta vaan siitä, mitä nämä ihmiset haluavat tehdä. Joka sitten taas johtaa lähinnä siihen mitä tiede sanoo sukupuolihormoneista ja kirurginveitsestä. Se on se prosessi jota he hakevat ja tämä on selvästi olemassaoleva tapahtumajoukko joka on ihmisen todellisuudenhallinnan sisällä. Ainoat jotka voivat kärsiä tässä ovat transhoidot tehneet ihmiset itse. Ja tässä ei voi sanoa oikein muuta kuin että vapauden kannalta on ihan oleellisesti erilainen tilanne jos (1) on prosessi joka on aktiivisesti haluttu tehdä ja on tehty ja tähän on oltu tyytymättömiä ja (2) joku on kieltänyt sinua tekemästä jotain etkä koskaan edes tiedä että olisitko pettynyt jos olisit kokeillut koska tämä tie on sinulta torpattu.

Modernissa maailmassa "suojelu" ja "perimmäiset tunteet" ovat vapaudenkahlinnan keinoja. Toisaalta elämässään epäonnistuneita mokaajia voidaan kohdella hyvinkin vahvalla "mitäs läksit" -asenteella. (Ainakin itselläni tämä näkyy Mustan Orkidean kohdalla. Hänen tapaustaan seuratessaan on selvää, että hän on änkenyt hoitohenkilökunnan varoituksista huolimatta prosessin läpi ja on jälkikäteen sitten itkemässä epäonnistumistaan kun ei ole asiantuntijoiden varoituksia ottanut huomioon. Itse on halunnut ja oma on virheensä. Jos hänet olisi siihen pakotettu vasten tahtoa selittäen että "sinä pohjimmiltasi koet olevasi jotain" asia olisi hyvin toisenlainen.) Moralistiseen maailmaan ei ole enää tilaa. Jokaisella tulee olla vapaus johon kuuluu myös vastuu. (Joka tarkoittaa sitä että jos itse on halunnut tehdä jotain ja se lopputulos ei miellytä niin tilaa uhriutumiseen ei ole.) 

Tätä kautta näkisin, että kun katsomme moraalikatastrofeja, niin niissä on sellainen sävy, että vapauksia ja oikeuksia on laajennettu ja huolet on otettu vakavasti. Olipa kyse sitten siitä että kristinusko hankki suosiota kaltoinkohdeltujen orjien keskuudessa, oliko Luther lietsomassa uskonpuhdistusta, olipa naiset vaatimassa äänioikeutta tai mitä tahansa. Niissä on aina ollut kyseessä se, että on ollut ongelma joka on vaatinut korjaamista. Ja aina kun muutokset ovat olleet vapauksia vähentämisen suuntaan, on saatu aikaan kulttuurisia menestystarinoita jotka ovat olleet hyvin lyhytaikaisia. Ja joita itsessään aletaan pitämään kulttuurisina epäonnistumisina. Malliesimerkki tästä on helppo. Se on Godwinin lain aktivoimisen päässä. Tälläiset muutokset ovat mahdollisia, mutta ne ovat sekä lyhytaikaisia että ne tuntuvat monista "saavutettuihin etuihin puuttumisena".

Ja tässä tavallaan haasteena on se, että ihmiset sotkevat kulttuurin ja kulttuurin.

Mainitsin aluksi kulttuurista arvopohjana ja infrastruktuurina. Joseph Tainterin ”The Collapse of Complex Societies” on jaotellut ne omiksi lokeroikseen. Demonstroin helpon ja tutun esimerkin kautta. Jos mietitään Rooman valtakunnan romahdusta;
1: identiteetti- ja maailmankuva -skaalalla voitaisiin ajatella, että Rooman valtakunta romahti arvojen rappeutumisen vuoksi ja sitten sen korvasi uusi voitokkaampi kulttuuri. Kristinusko. Tässä määritteissä yhteiskunta romahti koska vanha uskonto ja elämäntavat vaihtuivat. Uskonto ja elämäntapa as romans know it muuttui.
2: Kuitenkin Tainterin määritteissä tämä ei itse asiassa koske Rooman valtakunnan romahtamista oikein mitenkään. Koska kun 313 vuoden jälkeen kristillisyys alkoi saamaan parempaa jalansijaa, Rooman valtakunnan kompleksisuus Tainterin määritteissä oli varsin korkealla. Ja itse asiassa kompleksisuuden romahtamisen päähetket tapahtuivatkin nimenomaan siihen aikaan kun kristinusko oli valtakunnan keskususkonto. Vakaa ja pitkäikäinen valtakunta romahti kristinuskon vartiovuorolla (hyvin pitkän ajan kuluessa, joten romahdus ei tavallaan ole oikea tapa kuvata tapahtumaketjua). Todennäköisesti jostain muuta syystä.

Näen että romahduksesta puhuttaessa on puhuttava infrastruktuurikadosta. Siitä ei ole mitään merkkejä. Se näkyy helposti oleellisella nyrkkisääntötestillä; MInun nuoruudessani pornoa sai heikommin ja yksinkertaisemmalla teknologialla kuin nykyään. (Syynä ei ole se, että olisin pornohiiiri, vaan siinä että porno on aina ollut ensimmäisenä nappamaassa viestintäteknologiaa ja sen taso kertoo hyvin teknologian tasosta.)

Loppusanoiksi

Konservatiivien ongelma on se, että he vähättelevät ongelmia. Heillä on tapana korostaa perinteitä testattavuutena. Mutta he eivät tajua että oikeasti yhteiskunta on kehitysprojekti. Ja sitä voidaan itse asiassa pitää tuotekehitysprojektina. Konservatiivit ovat ymmärtäneet lähinnä sen tosiasian että mikä tahansa muutos muutoksen vuoksi ei ole hyvä asia.

Mutta he ovat unohtaneet että kun he sanovat että "ei pidä korjata jotain joka ei ole rikki" niin he eivät samalla kerro että miten se "rikkioleminen" tunnistetaan? Asiakaspalautteesta. Ja jokainen kansalainen on asiakas yhteiskunnassa. Tätä ei voi vähätellä. Koska pettynyt asiakas vaatii korjauksia tuotteeseen ja jos se ei muuten onnistu niin tarjolle tulee omat purkkaviritelmät tai vallankumous. Siksi jos ateisti valittaa uskonnonopetuskäytänteistä ja häntä ei kuunnella, niin se osoittaa että systeemi on hyvin rikki. Ja jos tämän tilanteen korjaaminen johtaa siihen että "mitään ei voida tehdä" totuttuun tapaan niin "pieni rikkioleminen" on ollut hyvinkin kattava bugi järjestelmässä. Jokainen omaa vapautta ja oman kehon hallintaa koskeva valitus ja kokemus on relevantti. Jokainen kielto ja este jossa "suojellaan" on sen sijaan merkki siitä että ongelmaa ei haluta korjata. 

Ja se mikä on rikki vaatii korjaamista. Ja jos sitä ei korjata, tulevat sukupolvet tulevat tuomitsemaan siihen liittyvät asiat. Maailma on tässä hyvin pitkämuistinen. Pîdempimuistinen kuin kansan reaktiot Jussi Halla-ahon vanhoihin blogikirjoituksiin. (Minä tunnen syvää ja läpitunkevaa kaunaa minulle väärin tehneisiin kristittyihin yksilöihin ja ryhmiin niin kauan kuin he olen elossa. He voivat pyytää tai anella anteeksiantoa, mutta he eivät ikinä tule sitä saamaan. Minä en anna mitään ikinä anteeksi.)

Näin kävi ateistien kanssa. Näin myös homojen avioliiton kanssa. Ennustaisin että näin tulee tapahtumaan myös kannabiksen laillistamisen kanssa (vaikka en tästä asiasta itse pidäkään). Samalla näen että jos ilmastonmuutoksen kanssa haluaa tehdä jotain, se olisi myytävä ja paketoitava tyytin uusiksi enkä tiedä onko se mahdollista (vaikka tämä projekti minusta ansaitsisikin menestystä).

Tulevaisuus tulee tuomitsemaan lähinnä vapauteen puuttuvat. Ja kenties ne, jotka johtavat oikeaan infrastruktuurin romahtamiseen. Ja tätä ei edusta se, että entistä useampi haluaa päästä kirurginveitsen alle käsittelemään omaa kehoaan. Tässä kohden ilmastonmuutoksella on potentiaalia. (Mutta sekään ei valitettavasti auta tällä hetkellä. Eikä ihan osu aiheeseen joka on ennustelua tulevaisuuden tuomitsemista asioista.)
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän ErkkiLatvala kuva
Erkki Latvala

Kun arvoliberaali ei ymmärrä konservatiivin monipuolisempaa moraaliperustaa, hän kuvittelee, että konservatiivi olisi vailla kykyä empatiaan ja reiluuteen. Tämä on testattu kokeellisesti: kun koehenkilöiden piti vastata Haidtin kehittämään moraalimittariin siten, kuten 'stereotyyppinen vasemmistolainen' tai 'stereotyyppinen konservatiivi' vastaisi, konservatiiviksi identifioituneet osasivat vastata siten, kuin oikeasti vasemmistolaisetkin vastasivat.

Sen sijaan vasemmistolaiset eivät kyenneet imitoimaan konservatiivia, vaan projisoivat heihin vain itse luomansa mielikuvan empatiaan ja itsenäiseen ajatteluun kykenemättömistä paskiaisista

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Tuopas oli laaduton kommentti Teiltä. Itse asiassa ihmettelen miten lukutaitoinen ihminen voi sen noudattaa. Kykenen löytämään siitä esimerkiksi seuraavat virheet. Virheet jotka tekevät siitä argumentatiivisesti heikon;

1: Sotket kaksi asiaa yhdeksi ja täysin identtisesti. Olen, sattumoisin, tutustunut kohtuu syvällisesti Heidtin ajattelutapoihin. Itse asiassa olen seurannut hänen uraansa siltä ajoita kun hän teki uskontoa koskevia tutkimuksiaan. Ja sen jälkeen. Tiedätkö mikä niissä on kiehtovaa? No se, että hän määrittelee liberaaliuden ja konservatiiviuden psykologiasta käsin, enemmän asenteena. Ja tiedättekö mitä tapahtuu kun nämä asennekokonaisuudet asetetaan minuun? Minä olen sen mukaan konservatiivi par excellance. Olenkin sanonut että olen konservatiivi jolla on hyvin paljon liberaalina pidettyjä mielipiteitä. Koska näin käy kun pitämäni Haidtin psykologia - jota olen käyttänyt monessakin yhteydessä - sovelletaan johonkin joka on tilastollisesti limittäinen mutta ei määritelmällisesti identtinen. (Olen konservatiivinen eri maailmassa ja kulttuuripiirissä kuin sinun vanhempasi. Joten suhtautumiseni on tältä osin erilaista. Aivan kuin aiemmin on konservatiivit kannattaneet orjuutta maan tapana ja nykyään eivät.)

2: Vaikka psykologiakulma unohdetaan niin se ei vielä yllä argumentiksi. MIKÄ TAHANSA voitaisiin ohittaa ja mitätöidä sanomalla, että "se on sitä moraaliulottuvuutta joka on reiluutta." Näin toki onkin aika pitkälle, kun katsotaan esimerkiksi mitä psykologiaotteen kautta on sanottu aika sadistisesta rankaisusta. ; Esimerkiksi Pascal Boyer näkee että sukkasaippua on rankaisua joka tehdään lojaaliusvaatimuksen kautta, tavoitteena estää karkuruus ja muut vastaavat "vapautumiset". On minustakin ymmärrettävää miksi sukkasaippuaa annetaan. Mutta ongelmana on se, että jos liberaali on konservatiivin kanssa erimielinen mistä tahansa niin se, että konservatiivilla voi olla jossain tilanteissa jokin moraalinen syy jota liberaali ei ymmärrä ei tarkoita että konservatiivi voi kulkea kadulla hakaten ateistia pesäpallomailalla naamaan huutaen lojaaliudesta jota liberaali "ei vaan tajua". ; Siksi, noustakseen argumentiksi, pitäisi demonstroida miksi juuri annetut asiat osuvat tähän. Esimerkiksi miten lojaalius ja muut liberaalien "eitajuamat asiat" soveltuvat missäkin. Kommenttisi näyttääkin tältä osin mallivastauksesta jossa ei ole mitään reaktiota kirjoittamaani ja esittämiini argumentteihin. Joka kertoo että et ole täsmentänyt että miten antamani esimerkit ovat konservatiivien ymmärtämässä moraaliskeemassa kun taas liberaalien ei.

3: Haidtin näkemys ei muuten ole itsessään edes moraalifilosofiaa. Ja hän tietää sen itsekin ja kertoo sen avoimesti. Kun lukee Haidtin näkemystä niin se ei mene siten että hän väittää että konservatiiveilla on parempi ja rikkaampi moraali. Vaan että ne ovat erilaisia. Josta päästään siihen että "vaikka olisi miten totta mitä väliä"? Et ole argumentoinut tähän mitään ja siksi kommenttisi jää ontoksi.

4:Vielä enemmän "mitä väliä" asia on kun katsotaan sitä kautta että kysymys ei ole edes siitä mitä pidän kannatettavana ja mitä en. MInun mielipiteestäni ei selvästi ole väliä koska jotkut kannattamani asiat ja vastustamani asiat osuvat "sillai jännästi" tähän kuvaukseen. JOKA EI OLE OMIA MIELTYMYKSIÄNI KUVAAVA TAI NIITÄ TUKEVA TEORIA VAAN KANNANOTTO SIIHEN MITÄ TULEVAISUUDESSA TODENNÄKÖISESTI ON. Tässä ei ole kysymys minun mielikuvista. JA VAIKKA OLISI NIIN SINUN TULISI TODISTAA, ETTÄ TULEVAISUUDEN IHMISTEN NÄKÖKULMA ON TODENNÄKÖISEMMIN KONSERVATIIVINEN KUIN LIBERAALINEN. Joka on asia johon Haidtin teoria ei yllä. Hän demonstroi että näitä eroja on. Ei kumpi on oikeassa "tulevien sukupolvien kohdalla". Oma näkemykseni nojasi tiettyihin tunnuspiirteisiin ja niihin liittyviin induktioihin. Itse et ole esittänyt minulle edes yhtä ainutta vastaesimerkkiä. Joka on moraalikatastrofi jossa on ollut asiat päinvastoin kuin olen kuvannut moraalikatastrofien edessä. Ja sinun tulisi tehdä tästä aika normi. (Minullakin on monta esimerkkiä ilmiöstä ja efektistä jo nyt. Osa niistä on esimerkiksi Martti Lutherista joka ei varmaan ollut mikään liberaalipsykologinen kaveri.)

Jo yksikin näistä mokista olisi ollut letaali argumenttisi uskottavuudelle. Teit neljä oleellista virhettä jotka johtavat siihen että perustelusi ei yllä mihinkään reaktiviiseen suhteessa argumentteihin ja näkemyksiin joita esitin. Reaktio se oli. Lienee jokin lojaaliuteen liittyvä tunnereaktio joka on psykologisesti ymmärrettävä, mutta jonka paikka ei ole rationaalinen ja argumentaatioon keskittyvä keskustelu. Ja jos et halua tai osaa tehdä tätä on roolisi keskustella jonkun muun kanssa sen sijaan että laajennat vapautesi puhua siihen että minun olisi pakko kuunnella ja välittää.

Ehdotankin että jatkoa varten ymmärrät että (1) asiallisen kritiikin minimivaatimus on kritiikin kohteen ymmärtäminen ja tämä tarkoittaa sitä että jos vastustaja ei esitä psykologista teoriaa niin et kumoa sitä jollain asiaankuulumattomalla. (2) Kritiikin kohteena ovat vain vastustajan esittämät argumentit eikä sitä derailata johonkin eri aiheeseen non sequiturmaailmaan vaan siksi että sinulla on vain yksi copy-paste -automaattivastaus mielessäsi kuin jollain kognitiivisesti vajaalla päästäisellä. (3) Kun kritisoit ja käytät jotain konseptia niin osaa se konsepti paremmin kuin kritisoitavasi.

Seuraava tuontasoinen olkiukko-strawman jossa ei ole luettu ja ymmärretty mitä vastapuoli sanoo (noloa etenkin kun perushenkenäsi oli että "liberaali ei vaan tajuu". No. Itte et tajuu esimerkiksi vittu logiikkaa vaikka nyt. Johon mulla on sentään formaalia koulutusta. Toivottavasti teillä ei ole koska jos on niin teillä ei ole mitään kunniallista tekosyytä kirjoittaa tuontasoisia kommentteja.)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Euroopassa on selvästi näkyvissä uskonnottomuuden lisääntyminen; jos lapsuudessa ei aivopestä,niin uskonnot pikku hiljaa katoavat. Tämä on tulevaisuus.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset